Tuhat kolmesataa kilometriä ja löydät itsesi

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra.
Otava 2017. 264 s

”Terveisin Seepra” on Sumasen toinen nuortenromaani. Esikoisteoksellaan ”Rambo” Sumanen voitti Finlandia Junior -palkinnon 2015. Kirjasta on tehty myös näytelmä kansallisteatteriin.

Ulkopuolisen silmin Iriksen elämä on lähes täydellistä. Hänellä on perhe, baletti, ystäviä ja koulussa menee hyvin. Iriksen oma olo on kuitenkin kaikkea muuta. Koulusta alkaa kertyä poissaoloja ja ruoka ei enää maistu. Kotoa puuttuu perhe joka huolehtisi ja välittäisi. Irja on illat treenaamassa salilla, joskus harvoin Erik ajaa pihaan kiiltävällä Jaguarilla ja Kim on katkolla maalla. Kun Iris löytää Runotytön jättämän kirjekaveri ilmoituksen netistä ja päättää vastata ilmoitukseen, alkaa Iris itsekin huomata miten huonosti asiat ovat.

Ainoa keino, millä Iris pääsee eroon pahasta olosta ja saa sisäisen valvontakameran sammumaan on viiltely. Runotyttö saa uuden kirjekaverinsa pohtimaan elämää ja ennen kaikkea itseään. Tyttöjen kohtalot on sidottu toisiinsa, mutta Iris taitaa huomata sen liian myöhään.

Ennakkoluuloni kirjaa kohtaan olivat aika suuria.
Yhdeksäsluokkalaisen tytön elämä ei tiedettävästi ole helppoa ja toivo jää uupumaan elämästä helposti.

Kirja on kuitenkin täynnä toivoa. On helppo löytää lanka joka johdattaa ensimmäiseltä sivulta viimeiselle, mutta joka muuttaa väriään ja muotoaan matkan varrella. Kirja ei ole tasapaksua tekstiä vaan täynnä oikeaa ja aitoa elämää. Lyhyet luvut ja nopea kerronta tekevät kirjasta nopeasti luettavan, vaikka se käsitteleekin rankkoja aiheita.

Kirja puhutteli minua erityisesti sen suorien sanojen kautta.
Vaikka vertauskuvien kautta tekstistä tulisi hieman helpommin lähestyttävää, vaatii Iriksen viiltely ja hänen veljen huumeiden käyttö kovia ja suoria sanoja.
Sumanen onnistui luomaan jotain, jonka uskon pysäyttävän jokaisen lukijan hetkeksi miettimään itseään ja omaa elämää.