Helmi Kekkonen: Suojaton. Kustantamo Siltala, 2014.
Helmi Kekkosen kolmas teos novellikokoelman ja romaanin jälkeen on taidokkaasti kirjoitettu luomus. Se on herkkäviritteinen ja unenomainen tarina, jonka aukot paljastuvat pala palalta, niin että romaani on luettava erityisen ajatuksen kanssa. Ei kaikista kevyintä luettavaa aiheiden puolesta, sillä Suojaton käsittelee niin mielenterveyden ongelmia kuin myös seksuaalista väkivaltaa. Romaanin rankkuus iskee loppusivuilla kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja viimeisen sivun jälkeen jää tyhjä olo. Sehän taitaa hyvän kirjan merkki ollakin.
Juoni liikkuu kahden eri kertojan voimin eri aikatasoissa. Äiti-Hannelen osuuksilla kerrotaan perhe-elämästä ja raskausajasta ennen Isabel-tytärtä ja Isan vuoroilla liikutaan tarinan nykyhetkessä, tytön elämästä nuorena aikuisena vaikeuksiensa keskellä. Hannelen ja Isan välinen äiti-tytär-suhde on lähes alusta asti ongelmallinen, sillä äidin toimintamallit ovat hukassa ja odotukset eivät täyty. Kahden naispäähenkilön ohella kuvataan perheen pojan Kain kasvua nuoreksi mieheksi ja perheen isän, Hannelen aviomiehen Tomaksen, muuttumista vuosien varrella ja näiden kahden parisuhteen ajautumista ongelmatilaan.
Kerronnan vaihtelun kautta pääsi hyvin sisälle henkilöiden ajatusmaailmaan ja se auttoi ymmärtämään heidän ratkaisujaan paremmin. Perheen ulkopuolisista henkilöistä kerrotaan, mutta he jäävät taustalle, enemmän kuin muistoiksi ajatusten virtaan. Ulospäin Hannele, Tomas, Kai ja Isabel Viita ovat hyvin tavallisen oloinen suomalainen perhe, he voisivat asua kenen tahansa meistä naapurissa. Ehkä myös siksi oli niin helppoa päästä mukaan tarinaan ja eläytyä käänteisiin toivoen parasta peläten pahinta.
Suojatonta suosittelisin kypsille nuorille ja nuorille aikuisille. Romaani on erittäin kauniisti kirjoitettu eikä se aiheuta lukijalleen pahaa oloa, kuten rankkoja aiheita käsittelevät kirjat joskus tekevät.
4 tähteä