Viisi tyttöä, yksi kevät

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät (WSOY 2018)

Vain yksi kevät, mutta viisi tyttöä.  Tulisieluinen, määräilevä ja päättäväinen Linda, joka ottaa ohjat käsiinsä. Hiljainen, ujo ja alakuloinen Katri, joka myötäilee ja ihailee siskoaan. Pehmeä, romanttinen ja herkkä Aada, joka haaveilee komeasta Peetasta ja tahtoo ajatella kaikista jotakin hyvää. Bea, joka on huolehtivainen, kiltti ja kaikkensa antava, hän tietää mitä ympärillä tapahtuu. Ja aktiivinen, energinen ja uskalias Jenny, joka aina vain etsii lisää jännitystä. Tarina sijoittuu Tampereelle, vuoteen 1918, Suomen sisällissotaan ja sen jälkeiseen aikaan.

Viisi tehtaan tyttöä on heitetty vanhaan ränsistyneeseen huvilaan hoitamaan haavoittuneita. Tytöille ei ole annettu kunnollisia ohjeita, ja vain kahdella heistä on hieman koulutusta ja käsitystä vallitsevasta tilanteesta. Huvila on vallattu valkoisilta, ja siitä tulee punaisten suuri kenttäsairaala. Vaikka kaikki saattoi hetken kuulostaa jännittävältä ja mahtavalta seikkailulta, on todellisuus kamala ja hyvin vakava. Huvilaan tuodaan haavoittuneita, joilla on kovia kipuja. Tytöt pelkäävät joka päivä, onko joku uusista potilaista joku heidän tuntemansa henkilö. Kun eräs tyttöjen hyvä ystävä tuodaan sairaalaan kuolemaisillaan, on leikki viimeistään loppu. Useat miehet kuolevat ja alakuloisuus vaivaa kaikkia. Ruokaa on niukasti, eikä sitä riitä kaikille. Tyttöjen ristiriidat, kinastelut ja erimielisyydet tuovat kirjaan todellisuutta. Kirjasta kuvastuu hyvin kateus, jota tytöt tuntevat toisiaan kohtaan. Mielialat vaihtelevat ja tytöt joutuvat joustamaan ja venymään, sekä ylittämään täysin itsensä ja omat rajansa.

Laura Lähteenmäki kuvailee tapahtumia ja tunteita useamman tytön näkökulmasta, ja se lisää kirjan kiinnostavuutta. Lukija tuntee olevansa mukana, sillä hän voi samaistua tyttöjen tunteisiin. Verta ja ampumisia kuvataan, mutta niillä ei mässäillä. Pidin paljon kirjailijan luomista hahmoista, joilla kaikilla oli omat salaisuutensa ja puolensa. Lukija voi samaistua johonkin henkilöön, mutta samalla vihata toista. Vaikka pystyinkin eniten samaistumaan Aadaan, Bea on suosikkini viisikosta, juuri tämän tarkkaavaisuuden ja ymmärtäväisyyden tähden. Pystyin myös samaistumaan neljän tytön ärsytykseen, kun Linda pomotti, eikä kuunnellut ollenkaan muita. Ihailen Aadan luonnetta, hän ei vihaa ketään ja yrittää ajatella kaikista jotakin hyvää. Aadan kautta saadaan kirjaan se henkilö, josta kaikki pitävät. Lindan kautta taas kerrotaan, miten johtoasema siirtyy helposti juuri äänekkäimmälle henkilölle. Katri on selvästi siskonsa Lindan myötäilijä: hänestä kuvastuu se, miten hiljaisimman osaksi jää myötäillä johtajaa. Mielestäni Bean tarinan loppu on kaikista kiinnostavin ja Aadan tarina kaikista onnellisin.

Kirjan lopussa kerrotaan tarkemmin sisällissodasta ja henkilöistä, jotka Lähteenmäki loi. Katsaus on hyvää luettavaa henkilölle, joka ei ole niin perehtynyt aiheeseen. Tämä tulee tarpeeseen, sillä kirjassa ei muuten käsitellä sisällissotaa kovinkaan tarkkaan. Kokonaisuudessaan kirja oli loistava ja suosittelen sitä kaikille.