Älä leikkaa hiuksiasi

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous, WSOY 2018

Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous kertoo 14-vuotiaasta tytöstä Pau Harstasta, joka asuu Loimuloiskeen pikkukylässä Indrasiassa.

Pau on haaveillut pitkään samanlaisista lyhyistä ja asennetta uhkuvista hiuksista, joita näki ollessaan suuressa kaupungissa Sisintrassa, mutta äiti ei suostu leikkaamaan hänelle samanlaisia, vaan kieltäytyy toistuvasti. Kaikkea muuta Pau saa tehdä, mutta hiuksien leikkaaminen on kielletty jostain omituisesta syystä, eikä Pau voi käsittää sitä.

Kun Paulle äärimmäisen tärkeä isoveli Tristin pääsee koeajalle Sisintrassa sijaitsevaan Magia-akatemiaan, saa Pau tästä innoituksen leikata hiuksensa itse. Niin asia olisi hoidettu, eikä äiti voisi jälkikäteen asialle enää mitään. Ilme äidin kasvoilla on kuitenkin kauhistunut, kun Pau marssii näyttämään uutta tyyliään, ja alkaa tuntua kuin jotain vakavampaakin vahinkoa olisi tapahtunut.

Kun Tristin palaa kotiin Magia-akatemiasta, jonne hänet on hyväksytty koeajan jälkeen sisään, näyttää hän Paulle pienen taian, vaikka se onkin kiellettyä koulun ulkopuolella. Syy hiustenleikkauskieltoon selviää, kun Tristin leikkaa veitsellään tukon säärikarvoja ja pudottaa ne taikamaljaan.

Kuten oli odotettavissa, koska Tristin osoittautui taikojaksi ja Pau aisti hänen taikansa, saa Pau myös kutsun Magia-akatemian koeajalle. Hänen unelmansa ovat käymässä toteen, mutta sisäänpääsytulosten tullessa Paun nimi onkin sillä väärällä listalla, vaikka hänen taikansa onkin vahvaa.

Eräänä päivänä Harstojen perheen ovelle saapuu Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontayksikön eli Ötkyn työntekijä, joka haluaa tiedustella, missä Tristin on, koska tietojen mukaan hän ei ole harjoitusleirillä, jonne hän sanoi lähtevänsä. Paikalle saapuu myös heidän naapurinsa, joka tulee vahingossa paljastaneeksi perheen vanhempien varjeleman salaisuuden.

Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous on mitä loistavinta kotimaista fantasiaa, joka erottuu hyvällä tavalla muun fantasiakirjallisuuden joukosta. Kirja voi tuntua hiukan hidaslukuiselta, mutta samalla se on hyvä, koska kuten muutkin Siiri Enorannan kirjat, on se yksittäinen kirja, eikä sarja, kuten fantasialle on usein tyypillistä.

Kirjan maailmassa haluaisi kuitenkin oleilla pidempään, kun hahmot ovat tulleet tutuiksi ja niihin on ehtinyt jo kiintyä. Paun, Kenonen ja Dauin muodostama kolmikko on hellyttävä, ja se kuvaa ystävyyttä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.

Kirjassa on myös tärkeänä teemana, mikä on oikein ja väärin. On tärkeää käsittää, että jokaisen näkökulma on hiukan erilainen ja se vaikuttaa omaan oikeustajuumme. Onko lopulta kapinallisliike yhtään sen parempi kuin Ötky?