Kirja-arviot
3.4.2019
|
Oona Sillanpää, 14 v.

Voodoota ja veneretkiä

Antti Halme: Voodookesä, Otava 2019

Antti Halmeen kirjoittama Voodookesä on jatkoa kirjasarjan ensimmäiselle teokselle Mafiakesä. Ensimmäisessä osassa tavannut nelikko on pitänyt tiiviisti yhteyttä koko vuoden ja tapaavat taas kesällä, kun heidän kaikkien vanhemmat saavat tutkittavakseen New Orleansin matelijoita.

Arttu majoittuu isänsä ja äitipuolensa Meri-Kukan kanssa vanhaan ja upeaan villaan, jonka naapurissa asuu iäkäs mummo, johon Arttu tutustuu heti ensimmäisenä iltana. Nainen on hiukan karmiva, mutta osoittautuu ystävälliseksi. Mummo kertoo Artulle karmivia Voodoo-henkisiä kauhutarinoita, jotka aiheuttavat Artulle painajaisia useampana yönä.

Irlantilainen Molly ja italialaiset kaksoset Luca ja Luna tapaavat Artun seuraavana päivänä ja suuntaavat Mollyn ehdottamana suoretkelle katselemaan alligaattoreita. Kierrosta ohjaa vanha mies Cotton. Retki sujuu alussa hyvin, mutta rauhaisen tunnelman pilaa oranssi vene, joka kaahaa retkeilijöiden ohi luvattomasti.

Nelikkö päätyy rauhoittumaan jazzklubille, jossa soittaa bändi nimeltä Jimi & The Knucklebones. Kitaraa soittava Jimi on todella taitava ja saa biisit eloon. Pian koko klubi on mukana. Kun Arttu ystävineen poistuu klubilta keikan loputtua, he näkevät, kuinka muutama isokokoinen poika uhkailee Jimiä. Arttu huomaa, että yhdellä heistä on ase mukanaan. Jimillä ei ole selkeästi vaihtoehtoja. Pian kaksikko jatkaa matkaansa ja jättää Jimin yksin. Arttu kiiruhtaa ystävineen paikalle ja lupautuu auttamaan Jimiä. Jimi kuitenkin kieltäytyy tarjouksesta ja pyytää nelikkoa jättämään hänet rauhaan.

Kaveriporukka sotkeutuu puoliksi huomaamattaan asiaan, joka on jälleen kerran hengenvaarallinen ja jännittävä. Jimin ongelmat eivät kuitenkaan ole ainoa hämärä asia tässä matkassa. Artun talon lähettyvillä tapahtuu voodootaikoja ja Voodoo pilkistää jokaisen nurkan takaa, ihmisten tarinoissa, kirjoina, kauppoina ja myytteinä. Poliisi ei voi taaskaan auttaa porukkaamme, joten nuoret joutuvat kohtaamaan taas seikkailun keskenään apunaan vain vanhempiensa tutkintalaitteet.

Kirjan hahmot ovat luonteiltaan erilaisia ja jokainen lukija löytää varmasti mieleisensä hahmon. Molly on rohkea ja sisukas, Luna tiedonhaluinen ja havainnoiva, Luca hassu ja itsevarma, Arttu empaattinen ja kekseliäs. Hahmoihin on käytetty paljon aikaa, mikä nostaa kirjan tasoa.

Teos ei ole kovin pitkä vaikka tapahtumia on paljon, joten kirjaan voi syventyä hitaampikin lukija. Kirja sopii hyvin seikkailunhaluiselle nuorelle, joka pitää pienestä jännityksestä. Kirja oli minusta yhtä hyvä kuin aikaisempi osa. Se tempaisi hyvin mukaansa ja sai ajan kulumaan nopeasti. Teoksen tapahtumapaikat oli kuvailtu todella hyvin ja minun teki mieli lähteä heti jonnekin aurinkoiselle matkalle. Suosittelen lukemaan kirjan, jos haluat päästä mielikuvitusaurinkolomalle!

 

← Takaisin
seuraa meitä