Tuhat kerrosta – korkeuksiin

Katharine McGee: Tuhat kerrosta – korkeuksiin. (Suom. Inka Parpola) Otava 2019

Tuhat kerrosta – korkeuksiin päättää Katharine McGeen kolmiosaisen nuortentrilogiasarjan.

Avery on vihdoin saanut elämänsä jollain tavoin raiteilleen Atlasin lähdön jälkeen. Hän opiskeli vuoden kaukana kotoa ja vanhempien vaatimuksista. Tämän vuoden aikana hän löysi ihanan uuden poikaystävän, Maxin, joka tuntuu olevan olemassa vain häntä varten, ilman turhia vaatimuksia. Kaukana Averyn mielen perukoilla kummittelevat kuitenkin edelleen tunteet adoptioveljeään Atlasia kohtaan. Myös Erisin kuolema varjostaa hänen muutoin puhtoista ja täydellistä olemustaan.

Myös Rylin tajuaa, että hänen on aika siirtyä elämässään eteenpäin ja antaa sydämen johdattaa. Vaikka hän kuvitteleekin muista ihmisistä lähes aina kaikkein pahinta, hän saa huomata, ettei se aina ole koko totuus. Rylin on päätynyt takaisin yhteen poikaystävänsä Hiralin kanssa, mutta saa lyhyen hiljaiselon jälkeen kokea yllätyksen Cordin jsekoittaessa jälleen pakkaa.

Watt saa vihdoin tilaisuuden päästessään huippuyliopiston haastatteluun, mutta kasaantuvat valheet painavat synkkinä hänenkin harteillaan. Suhde Ledaan tuntuu lähes toivottomalta, vaikka sydän sanookin ihan muuta.

Kirjan kerrontatapa on todella hyvin etenevä ja mielenkiintoinen. Se pitää täysillä otteessaan loppuun asti, ja kirjan tekisi mieli lukea yhdessä illassa, mikä valitettavasti runsaan sivumäärän ja ajanpuutteen takia oli tällä kertaa mahdotonta. Kirjassa vuorollaan eri päähenkilöiden ajatuksia, joten jokainen pääsee vuorollaan ääneen. Se myös lisää kirjan mielenkiintoisuutta, sillä koko ajan saa odottaa, milloin oma suosikki pääsee taas seuraavan kerran ääneen. Tässä teoksessa seurataan myös aiempaa enemmän uuden tulokkaan, Calliopen elämää, mikä tuo mielenkiintoisen lisän aiempiin osiin verrattuna.

Kirjan loppu on hyvin yllättävä ja jollain tapaa todella surullinen. Loppu ei jäänyt kovin avonaiseksi, mutta kuitenkin sen verran, että lukisin mielelläni mitä viimeisten sivujen jälkeen vielä tapahtuu. Tämä oli tosiaankin yksi niistä harvoista kirjoista, jonka loppupuolta lukiessani oikeasti itkin. Suosittelen todella lukemaan myös sarjan aiemmat teokset, Tuhat kerrosta -pudotus ja Tuhat kerrosta – huipulla.