Täydellisen viallinen
Cecelia Ahern: Täydellinen (suom. Sirpa Parviainen 2018). Gummerus 2018.
Mitä oikeastaan on täydellisyys? Onko kaiken aina pakko olla täydellistä?
Celestine Northin maailmassa on pakko. Viallisuus on rangaistava teko, josta polttomerkitään. Oli aika kun Celestine oli itsekin täydellinen ja nautti täydellisyyden tuomista eduista ja turvasta. Nyt hän elää pakosalla, julistettuna maan viallisimmaksi ihmiseksi ja samalla sen suurimaksi uhaksi.
Ei mitenkään hauska tapa viettää kahdeksattatoista syntymäpäiväänsä.
Oli tilanne kuinka ikävä tahansa, Celestinellä on kuitenkin yksi ässä hihassaan: järisyttävä tieto, joka pystyy tuhoamaan koko viallisuusjärjestelmän ja vetämään lokaan sen kasvot, tuomari Crevanin.
Kirja seuraa Celestinen ja muiden viallisten taistelua yhteiskuntaa ja sen epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Melkeinpä tahtomattaan Celestinestä on tullut tämän taistelun sankari, jonkinlainen toivon ja urheuden ikoni, josta useammatkin tahot tahtoisivat hyötyä. Ainoa, johon Celestine oikeastaan enää tuntee luottavansa, on Carrick, mysteerinen — ja aika komea — viallinen poika.
Täydellinen on jatkoa kirjalle Viallinen ja päättää Celestinen tarinan. Kirja oli mielestäni hyvä lukukokemus ja se imaisi mukaansa sekunneissa. En malttanut laskea kirjaa käsistäni, sillä halusin tietää miten viallisille käy. Päädyin todella välittämään heistä ja jopa jakamaan heidän vihansa yhteiskunnan sortojärjestelmää vastaan niinkin pitkälle, että jo pelkkä maininta tuomari Crevanista sai minut melkein heittämään kirjan seinään ja hyppimään sen päällä.
Ainoa asia, mistä en kirjassa pitänyt, oli Celestinen hahmo. Vaikka Celestine kirjan minäkertojana jakoi tuliset tunteensa hyvinkin selvästi, jäi hahmo kuitenkin hieman utuiseksi ja epätodelliseksi. En nähnyt häntä hirvittävän samaistuttavana tai syvänä hahmona. Monille sivuhahmoille, kuten Carrickille, Lizzielle ja Cordelialle oli kirjoitettu paljon syvemmät taustatarinat, vaikka he olivatkin tarinassa mukana vähemmän aikaa.
Parasta on olla viallisesti täydellinen.