Tulevaisuus meribiologina – vaiko sittenkään?

Anu Holopainen: Sydänhengitystä. Karisto 2018

Tiira on juuri ylioppilaaksi valmistunut nuori, joka rakastaa merta. Hän on viisitoistavuotiaasta asti suunnitellut lähtevänsä heti lukion päätyttyä vapaaehtoistyöhön mertensuojeluprojektiin Filippiineille. Tiira on todella innoissaan matkasta, eikä malttaisi odottaa lähtöä. Vapaaehtoistyön jälkeen Tiiran olisi tarkoitus kouluttautua meribiologiksi, jotta hän voisi tehdä jotakin konkreettista maailman merien hyväksi. Matkat on varattu ja lisätienestejä kertyy kesätöiden avulla, kunnes unelmien päälle lipuu tummia pilviä. Tiira on raskaana. 

”Todellisuus on kova, raastava ja polttavan kirkas. Se pisteli iholla, raapi terävin kynsin silmiä ja nosti kieltämisen maun kielelle.”

Tiiralle päätös on helppo. Hän tahtoo hankkiutua sikiöstä eroon mahdollisimman pian. Pakkaa sekoittaa kuitenkin Tiiran äiti, joka on nuoruudessaan kärsinyt pitkään lapsettomuudesta. Hän löytää raskaustestin ja jopa anelee Tiiraa pitämään lapsen. Tiiran sydänystävällä Olivialla on pitkään ollut vauvakuume, eikä hänkään voi käsittää Tiiran ajatusmaailmaa. Kaiken keskellä Tiira tuntee kovaa ahdistusta, ja tahtoisi vain lähteä alkuperäisten suunnitelmiensa mukaisesti Filippiineille. Silloin kuvaan astuu hänen siskonsa Lili, jolla on oma, muutaman vuoden ikäinen lapsi. Lili tukee Tiiraa, ja auttaa tämän pois kaaoksesta. 

Anu Holopainen käsitteli vaiettua aihetta rohkeasti ja kaunistelematta. Vaikka kirja oli helppolukuinen, se oli hyvin mieleenpainuva ja vahvasti kirjoitettu. Tarinaa vahvistivat runot, joita oli ripoteltu sinne tänne kuvaamaan henkilöhahmojen tunteita. Runot selvensivät muidenkin ajatuksia, ja sopivat erittäin hyvin kirjan tunnelmaan. Hahmojen omiin, hyvin erilaisiin maailmankuviin pääsi eläytymään helposti. Satunnaisesti Tiiran äidin terävät sanat saivat minutkin kavahtamaan, sillä niistä oikein tihkuivat suru ja omat muistot. Tiiran haavetta elämästä meribiologina halveksuttiin vaihtoehdon ollessa äitiys ja oma lapsi. Kirjan lopussa oli luku, joka sijoittui 30 vuotta eteenpäin. Tiira keskustelee äitinsä kanssa, joka ei vieläkään voi käsittää, kuinka Tiira on elänyt täysin tasapainoisen elämän lapsettomana ja abortin tehneenä. Tarina kuitenkin loppuu Tiiran kannalta hyvin, eikä kirjailija ole jättänyt abortin vaiheista mitään pois.

Itse tartuin kirjaan myös meribiologian takia, ja olin hieman pettynyt, kun tarina alkoi raskaustestistä, ja päättyi heti abortin jälkeen.