Menneisyyden haamut

Nina LaCour: Välimatkoja. (Suom. Niina Ojalatva) Karisto 2018

Vielä puoli vuotta sitten Marin asui onnellisesti Kaliforniassa kaksin vaarinsa kanssa ja vietti elämänsä parasta kesää parhaan ystävänsä Mabelin kanssa. Kesän loppuessa surun murtama Marin kuitenkin muuttaa yksin toiselle puolelle Yhdysvaltoja kertomatta kellekään, mukanaan vain puhelin, lompakko ja valokuva äidistä. Nyt kesä on vain kipeä muisto, jota Marin käy läpi odottaessaan Mabelin saapumista luokseen lumen peittämään New Yorkiin. Marinin on kohdattava uudelleen kaikki kesän tapahtumat ja selitettävä sekä hänen että vaarin jälkeen jätetyt salaisuudet.

Marinin elämässä on tapahtunut suuri muutos ja tapahtumien ohella hän käy läpi kaikkia tunteita laidasta laitaan. Vaari jätti jälkeensä useita salaisuuksia, joiden selvittyä Marin kokee surua, häpeää ja vihaa. Vaarin salainen kirjeenvaihtokaveri Birdie ei vastannutkaan Marinin odotuksia. Mabelin näkeminen nostaa pintaan sellaisia tunteita, joita Marin ei osannut odottaa, ja ikävä kotiin on kova. Kaikki tuntuu värittömältä, eikä paluuta entiseen enää ole.

Välimatkoja on koskettava kertomus kuoleman ja menetyksen jälkeisestä elämästä ja tunnemaailmasta. Tarina hyppii menneisyyden ja nykyhetken välillä. Nina LaCour on onnistunut kertomaan tarinan kauniin runollisesti ja taidolla tunteita kuvaten.

Kirja oli mielestäni melko helppolukuinen, ja siihen oli helppo samaistua. Juoni oli kuitenkin aika ennalta-arvattava, ja tarinan loppu hieman tylsä. Osa luvuista oli kauniita ja koskettavia, mutta joukossa oli myös osittain tylsiä ja yksitoikkoisia kohtia.