Battle maailmaa vastaan

Angie Thomas: Mun Vuoro (suom. Ilkka Rekiaro. Räplyriikat suom. Niko Toiskallio), Otava 2020

Angie Thomasin Mun vuoro on kertomus nuoresta Briannasta, Bristä, joka tavoittelee unelmaansa, räppärin uraa. Brin elämää varjostavat huumejengin hallitseman asuinlähiön ongelmat, perheen taloudellinen ahdinko sekä yhteiskunnan mustiin kohdistama sorto.

Brin elämän tärkein asia on räppi. Se tarjoaa nuorelle paitsi tavan sanoittaa ja ymmärtää omia ajatuksiaan, myös paon arjesta. Olipa kyse koulussa nöyryytetyksi tulosta tai äidin kertomista huonoista uutisista, omien säkeiden ja riimien kehittely saa tytön rauhoittumaan. Räppi ja siihen liittyvä kulttuuri on Brille myös ainoa keino muistella isäänsä, jengitappelussa kuollutta underground-räppäriä. Bri haluaa kuitenkin erottautua isästään, luoda oman uransa. ”Ei iskä opettanut mua räppäämään. Mä opettelin itse.”

Garden Heights, Brin asuinalue, on pahamaineisen huumejengin valtakunta, jossa ampumavälikohtaukset – sekä jengiläisten että poliisien – ovat arkipäivää. Yhteiskuntakriittinen tyttö ottaa ensimmäisessä biisissään puolivahingossa kantaa yhteisönsä kohtaamaan rasismiin, ja kappaleesta syntynyt kohu jakaa kaupunkilaiset lopulta kahteen joukkoon: niihin, jotka yhtyvät nuoren räppärin sanoihin ja niihin, jotka näkevät Brin huumekauppiaana ja jengiläisenä. Räpin ja luovuuden lisäksi tarinan tärkeä aihe onkin mustien yhteisöjen jatkuva tarkkailu ja heidän kokemansa rasismi.

Rasismi näyttäytyy teoksessa luultavasti hyvinkin todenmukaisena: räikeänä väärinkohteluna, mutta myös syvemmälle juurtuneina käytösmalleina, jotka tuntuvat valkoiselle etuoikeutetulle lukijalle täysin vierailta. Kirja käsitteleekin aihetta helposti ymmärrettävällä ja koskettavalla tavalla, viattoman nuoren näkökulmasta. Brin ystävien välillä toivottamalta tuntuva taistelu asioiden parantamiseksi saa kuitenkin lopulta aikaan edes pienen muutoksen. Epäoikeudenmukaisuuden esiintuontiin käytetään apuna myös Brin kappaleita. Luovuudella on siis merkitystä!

Rankkojen tapahtumien ja teemojen vastapainona kirja onnistuu myös naurattamaan. Brin nokkelat kommentit ja ajatukset saavat teini-ikäisen lukijan samaistumaan päähenkilöön. Vaikka muuten Brin elämä on keskivertoteiniä rankempaa, kinastelee hän äitinsä kanssa hyvin universaaleista asioista, nukkumaanmenoajoista ja huoneen siivoamisesta. Teos onkin siis onnistunut yhdistelmä raskaita ja kevyitä aiheita, yhteiskunnallista sortamista ja ensirakkauden ongelmia. Puhekielinen ja räppitekstejä sisältävä romaani olisi saattanut toimia vielä paremmin alkuperäiskielellä, mutta suomenkielinen versiokin toimii erinomaisesti.