Kirjailija J.S. Meresmaa: ”Osaava kirjoittaja luo kokonaisia universumeja”
”Olen J.S. Meresmaa, tamperelainen kirjailija, jonka tarinat tuntuvat aina saavan fantastisia tai maagisia piirteitä. Aloin kirjoittamaan tavoitteellisesti vasta aikuisena, ja kirjailijan ammatti oli jotain, josta en ollut osannut edes haaveilla ennen kuin se olikin jo totta.
Kuva: Minna Jerrman
Minulta on julkaistu eeppinen kuusiosainen Mifonki-fantasiasarja (2012-2017), fantasiatrilogia nimeltä Keskilinnan ritarit (2016), vaihtoehtohistorialliseen steampunk-Suomeen sijoittuva Ursiini-trilogia (2016-2019), satasanaisia tarinoita sisältävä Lintuhäkin muotoinen soittorasia (2019) ja kolmikielinen aikuisten kuvakirja Painajaismuisto (2019). Viimeisimpänä on tullut säeromaani Dodo sekä historiallisesti merkittävistä kissoista kertova kuvakirja Minä, kissa. Syksyllä 2020 ilmestyy oma selkomukautukseni Ursiini-trilogian aloittavasta Naakkamestarista.
Romaanien lisäksi olen kirjoittanut lukuisia novelleja antologioihin ja lehtiin. Novelleitani on käännetty eri kielille, kuten englanniksi, ruotsiksi, ranskaksi, espanjaksi, romaniaksi ja portugaliksi.
Rakastan kieltä, historiaa, mielikuvitusta, seikkailua, romantiikkaa, yllätyksiä, eläimiä, kasveja, altavastaajia ja moniäänisyyttä. Uskon, että tämä näkyy kirjoissani.”
Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle?
”Kirjoittaminen on olemisen tapa. Se avaa reittejä ja maisemia maailmoihin ja minuuksiin, jotka voisivat olla — ja jotka jossakin todellisuuden tasolla jo ovat. Se on ajattelun ja näkemisen keino, joka mahdollistaa sekä itsen että toisten paremman ymmärryksen. Kirjoittaminen on välillä helppoa ja hauskaa, välillä vaikeaa ja tuskallista. Kirjailijalle kirjoittaminen on tietenkin myös ammatinharjoittamista, mutta itseni kohdalla olen huomannut, että se on ennen kaikkea tarinoiden kertomisen mahdollistaja.
On se myös eräänlaista taikuutta. Osaava kirjoittaja luo kokonaisia universumeita, hänen sanoistaan ja sanomatta jättämisistään syntyy lukijan päässä elämää: ajatuksia ja tunteita, fiktiivisiä ihmisiä ja maailmoja.”
Kerro henkilöhahmoistasi. Ovatko he kaltaisiasi, vai pyritkö luomaan itsestäsi täysin erillisiä, omia hahmoja?
”13 romaanin ja yli 20 novellin myötä on tullut kirjoitettua hyvin monenlaisia henkilöhahmoja. En koe, että yrittäisin luoda kaltaisiani hahmoja, vaan henkilöhahmot syntyvät ikään kuin minusta erillisinä, orgaanisesti, ja he kasvavat kirjoittamisen aikana läheisiksi ystäviksi (joskus tosin vain tuttaviksi). Kirjoitusprosessin alussa avainasemassa onkin juuri henkilöhahmon äänen kuuleminen ja häneen tutustuminen. Millainen ihminen (tai muu) hän on? Mitä hän pelkää? Mitä hän toivoo? Minkälainen tausta hänellä on? Olen huomannut, että tarinaa on vaikea saada toimimaan ellei ole hyvää käsitystä ja otetta sen päähenkilöstä tai – henkilöistä. Toki koska kyseessä on minusta lähtöisin oleva luova prosessi, jokin osa minusta on jokaisessa henkilöhahmossa. Minun täytyy ymmärtää heitä ja tuntea heidät. Voikin sanoa, että tarinoiden kirjoittaminen on peili, jossa kohtaa paitsi itsensä, myös ennakkoluulonsa – oletuksensa toisista ihmisistä. Kirjoittaessakin voi oppia empatiaa, ei vain lukiessa.”
Mitä suunnittelet kirjoittavasi seuraavaksi? Mistä sinun mielestäsi pitäisi kirjoittaa enemmän?
”Minulla on monta kirjaprojektia kesken eri vaiheissaan, mutta tiedossa on seuraaville vuosille lisää fantasiaa, lisää säeromaania, lisää kirjoja lapsille ja nuorille. Ideat eivät ole vähissä, mutta aika asettaa rajoja.
En osaa vastata siihen, mistä pitäisi kirjoittaa enemmän. Luulen, että aiheesta kuin aiheesta löytyy kirjoja, mutta on eri asia, tulevatko ne suuren yleisön tietoisuuteen. Kirjoista näkyy mediassa vain pieni jäävuoren huippu ja kirjakauppoihinkin pääsee rajattu valikoima teoksia. ”
Ketkä ovat kirjallisia esikuviasi? Minkälaista kirjallisuutta itse luet?
”Esikuvan käsite on minulle hankala. Tulkitsen sen viittaavan henkilöön, jonka kaltaiseksi haluaisi tulla. Mutta minä olen jo kirjailija ja jokaisella kirjailijalla on oma ääni, omat aiheet, oma tapa tehdä, oma tärkeä rooli kirjallisessa elonkirjossa. En siis haluaisi olla kenenkään toisen kaltainen. Sen sijaan on runsaasti kirjailijoita, joita arvostan ja joiden taitoa ihailen, niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Luen monipuolisesti kaikenlaista: lasten- ja nuortenkirjallisuutta, fantasiaa ja scifiä, esseekokoelmia ja autofiktiota, romantiikkaa ja historiallista viihdettä, sarjakuvia ja novelleja, runoja ja kuvakirjoja, dekkareita ja trillereitä, tietokirjoja ja klassikoita. Ehkä runsaimmin luen YA -kirjallisuutta. Viime vuosien suuri rakkaus ja löytö ovat olleet säeromaanit!”
Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
”Prinssi Edwardin saarelle L. M. Montgomeryn Anna-kirjojen tapahtuma-aikaan. Kati Närhen Agnes-sarjakuvatrilogian visuaaliseen ympäristöön. Anniina Mikaman Huijarin oppipojan Krakovaan 1820-luvulle. Emmi Itärannan Kudottujien kujien kaupunkiin. Ursiini-trilogiani Suomen maisemiin 1900-luvun alkuun.”
Mikä on paras aika (ja paikka) lukea ja kirjoittaa?
”Tähän ei ole yhtä ainokaista vastausta, vaan paras aika ja paikka hieman vaihtelevat. Minulle paras aika kirjoittaa on aamu ja aamupäivä, mutta joskus kirjoitan myös illalla. Kirjoitan voittopuolisesti työhuoneessani, mutta joskus on pakko vaihtaa maisemaa. Silloin lähden retriittiin kotikaupungista kauemmas tai sitten ihan kirjastoon tai kahvilaan. Kun kirjoittaa ammatikseen, on ihan hyvä olla joustava sekä ajassa että paikassa!
Lukemiseni sijoittuu paljon hajanaisemmin vuorokaudelle. Luen paljon ja niinpä kirja on aina lähellä vähintään puhelimessa. Rutiinina luen ainakin iltaisin ennen nukkumaanmenoa, mutta usein myös iltapäivisin ja joskus aamuisinkin. Sohva ja sänky ovat lempilukupaikkojani, mutta kesällä riippumatto ja riippukeinu nousevat arvoonsa.”
Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemus tai muisto kirjoihin ja lukemiseen liittyen?
”Mieleenpainuvin on varmastikin se kerta, kun lukukokemus kirvoitti minut kirjoittamaan oman tarinan, josta vuosien myötä kehittyi esikoisteokseni Mifongin perintö. Luin suomeksi käännettyä viihdekirjaa, joka oli tylsä ja ennalta-arvattava. Totesin itselleni, että kertoisin itsekin paremman tarinan. Jätin kirjan kesken ja lähdin siltä istumalta kirjoittamaan.”