Demi-lehden päätoimittaja Mari Karsikas: ”Alalle voi päätyä montaa kautta”

Demi- ja Trendi-lehtien päätoimittaja Mari Karsikas, koulutukseltaan filosofian maisteri, kertoo, millaista toimittajan työ on, mitä hänen päiväänsä sisältyy ja kuinka hän päätyi ammattiin. Hän jakaa myös muutaman vinkin toimittajan työstä haaveileville.

Kuva: Toni Härkönen

Kysyin ensimmäisten kysymysten joukossa, miten Mari Karsikas päätyi alalle ja päätoimittajaksi. Hän kertoi, ettei ollut haaveillut toimittajan urasta aina, vaan mielessä oli käynyt lähteä opiskelemaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Hän lähti opiskelemaan ylioppilaskirjoitusten jälkeen Tampereen yliopistoon. Siellä hän opiskeli suomen kieltä ja sivuaineena hän päätti opiskella tiedotusoppia, johon kuului muun muassa uutiskursseja sekä radiokursseja. Opiskellessaan hänelle varmistui, että aihe kiinnostaa häntä.

Mari sanoo, että vaikka hänellä ei ollut nuorena unelma-ammattia, hän vain jotenkin tiesi, että haluaa työkseen puhua, kirjoittaa ja käyttää joskus korkokenkiä. Nämä olisivat toteutuneet muussakin korkeakoulutetussa ammatissa, mutta toimittajan työ on tuntunut omalta. Työ on monipuolista, eikä Marille ollut heti selvää, missä hän tulisi työskentelemään valmistuttuaan.

Kuinka sitten matka Demiin kulki? Mari aloitti toimittajan uransa radiossa, minkä jälkeen hän siirtyi sanomalehteen. Siellä hän pääsi työskentelemään muun muassa uutistoimituksessa ja viikkoliitteissä. Sanomalehdestä hän siirtyi aikakauslehteen, jossa hän työskenteli useita vuosia. Viimeiset 3,5 vuotta Mari on työskennellyt Trendi-lehdessä.

Maria pyydettiin vastaamaan myös Demi-lehdestä, kun lehden entinen päätoimittaja siirtyi muualle. Siirtymistä myös Demi-lehden päätoimittajaksi helpotti se, että Demiä ja Trendiä tehdään samassa avokonttorissa, ja hän oli oppinut tuntemaan Demin tekijöitä ja tekotapaa. Myös pitkä kokemus erilaisista brändeistä, aikakausmediasta sekä eri kohderyhmille tehdyistä lehdistä auttoi.

”Tiesin myös, että Demin tekijät tietävät, miten Demi-brändiä tehdään”, hän sanoo.

Toimittajana täytyy kehittyä jatkuvasti

Toimittajan työssä ei ole samanlaisia päiviä, sillä se on hyvin vaihtelevaa, mikä pitääkin työn inspiroivana. Jokaisessa työpaikassa työ on erilaista, myös kiireen tunnun puolesta. Deadlinien noudattaminen on tärkeää. Mari antoi tästä hyvän esimerkin: jos myöhästyy suorasta radiolähetyksestä, siitä seuraa hiljainen hetki kanavalla.

Toimittajan työstä löytyy niin hyviä kuin huonoja puolia. Hyviin puoliin Mari listasi inspiroivan työn ja kiinnostavuuden, sillä toimittajana ei ole koskaan valmis. Aina voi ja pitää oppia uutta, etsiä uusia ideoita ja opetella vaikka sitä, miten journalismia tehdään sosiaalisessa mediassa. Työ pysyy kiinnostavana, kun se vaatii kehittymään jatkuvasti.

Hyviin puoliin kuuluu myös se, että toimittajana pääsee paikkoihin, joihin ei välttämättä pääsisi muuten, ja pääsee keskustelemaan ihmisten kanssa, joiden kanssa ei välttämättä muuten puhuisi. Uutismediassa työskennellessä voi myös suurten uutistapahtumien aikaan saada ensimmäisten joukossa olennaista tietoa.

Työn harvoihin huonoihin puoliin Mari lukee sen, että toimittajan identiteetti seuraa työajan ulkopuolelle. Juttuaiheet voivat tulla vastaan vapaa-ajalla, ja muita lehtiä lukiessa jää helposti miettimään, kuulostiko jokin juttu hyvältä vai olisiko jotain voinut tehdä kenties toisin. Tavallinen lukukokemus jää saamatta, kun katsoo kaikkea ammattilaisen silmin. Se voi käydä joskus raskaaksi, kun ei voi sulkea pois toimittajan tapaa katsoa maailmaa.

Mari muisteli uransa alkuaikoja ja kertoi, että huonoihin puoliin lukeutui myös se, että mokat tehdään julkisesti, esimerkiksi suorassa radiolähetyksessä. Montaa muuta ammattia ei tarvitse opetella niin, että kaikki muutkin kuulevat sen.

Marin työkalenteri näyttää tiiviiltä: on paljon palavereita, joissa hänen päätoimittajana tulee olla paikalla. Hänen päiväänsä kuuluu paljon suunnittelua ja ideointia. Ne voivat koskea vaikkapa kokonaisia lehtiä, sosiaalisen median sisältöjä tai yksittäisiä juttuja. Hän myös tilaa

freelancetoimittajilta juttuja, editoi niitä, pohtii lehden kansiotsikoita ja suunnittelee lehden kansikuvauksia yhdessä työkavereidensa kanssa.

Mari kirjoittaa vähän juttuja itse. Pääkirjoituksen hän tekee jokaiseen Trendiin, Demissä pääkirjoitusta ei julkaista. Hän kirjoittaa niiden lisäksi satunnaisesti pieniä juttuja, joihin hän haastattelee kiinnostavia henkilöitä.

Radiotyötä, politiikkaa vai jotain ihan muuta?

Mari muistuttaa, että toimittajan työ on hyvin vaihtelevaa ja riippuu paitsi päivästä myös siitä, missä on töissä. Aikakauslehdessä arki ja kiire ovat toisenlaisia kuin esimerkiksi sanomalehden uutistoimituksessa.

Hänen vinkkinsä urasta haaveileville on, että kannattaa seurata mahdollisimman paljon erilaisia medioita. Se auttaa oppimaan, millaista sisältöä erilaiset mediat, kuten lehdet, radiot ja uutissivustot, voivat tuottaa ja millaisille kohderyhmille sisällöt on tarkoitettu.

“Toimittajan työhön ei ole yhtä ainoaa koulutusta vaan alalle voi päätyä montaa kautta. Olen itse opiskellut yliopistossa hyvin monenlaisia asioita, ja lähes kaikesta on ollut hyötyä toimittajan työssä. Opiskellessa oppii ajattelemaan asioita monesta näkökulmasta, mikä auttaa, kun vaikka uutistyössä aiheet vaihtelevat päivästä toiseen”, Mari Karsikas sanoo.

Jos tietää, että haluaa politiikan toimittajaksi, kannattaa opiskella yliopistossa esimerkiksi valtio-oppia. Jos haluaa töihin radioon, on hyvä opiskella myös radiotekniikkaan ja puhumiseen liittyviä asioita. Eikä tarvitse heti tietää, millaiseksi toimittajaksi haluaa. Jos päätyy vaikkapa terveystoimittajaksi, voi tehdä halutessaan lisäopintoja työn ohella.

Jos on kiinnostunut toimittajan työstä siksi, että haluaa kirjoittaa pitkiä juttuja, Mari kannustaa opiskelemaan kirjoittamista. Silloin oppii myös analysoimaan erilaisia tekstejä ja oppii erilaisia kirjoitustyylejä ja rakenneratkaisuja teksteihin. Etenkin aikakauslehdissä ja sanomalehtien viikkoliitteissä pääsee kirjoittamaan pitkiäkin juttuja.

“Toimittajan työssä on kuitenkin usein kyse siitä, että selvittää jotain asiaa lukijan, katselijan tai kuuntelijan puolesta. Siksi on hyvä, jos on utelias eikä pelkää kysellä vaikeaa asiaa montaa kertaa. Kun itse ymmärtää asian, on helppo kertoa siitä ymmärrettävästi ja kiinnostavasti toisillekin”, Mari toteaa.