Mintie Dasin kirja kumpuaa ulkopuolisuuden kokemuksesta

Kuva: Marek Sabogal

Kirjailija Mintie Das syntyi Intiassa, kasvoi Yhdysvalloissa ja on asunut ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa asuessaan hän huomasi usein olevansa ainut tai yksi ainoista värillisistä ihmisistä. Hän koki olonsa ulkopuoliseksi ihonvärinsä takia. Tätä jatkuvaa ulkopuolisuuden tunnetta Das käsittelee pian suomeksi ilmestyvässä teoksessaan Kuolleetkin ghostaa.

Kuolleetkin ghostaa on yliluonnollinen trilleri, joka kertoo 16-vuotiaasta tytöstä Violetista, jolla on yliluonnollisia voimia. Violet elää pienessä kaupungissa Yhdysvalloissa, ja on yksi kaupungin harvoista ruskeista tytöistä. Tarina saa käänteen, kun Violetin luokkatoveri murhataan. Violetin tehtävänä on hyödyntää salaisia voimiaan ja löytää murhaaja. ”Kuolleetkin ghostaa on kuin Riverdale-sarja ja The Hate U Give-elokuva kohtaisivat”, kokoaa Das.

Das kuvailee teostaan osittain omaelämäkerralliseksi teokseksi. Dasin äiti kuoli hänen ollessa vain kaksivuotias, samoin myös tarinan päähenkilön Violetin. Dasin isän työ YK:n ihmisoikeusasiamiehenä sai perheen muuttamaan ympäri maailmaa, ja sen vuoksi hän koki ristiriidan amerikkalaisen ja kansainvälisen elämän välillä. Kun amerikkalaiseen elämään kuuluivat lukiokliseet, kansainvälinen elämä tarjosi monenlaisia uskomattomia kokemuksia. Niin ikään myös tarinan Violet kokee samanlaista ristiriitaisuutta.

Tie kirjailijaksi

Kirjailija Mintie Das on rakasti jo nuorena lukemista ja tarinoiden tekemistä ”Uskon, että kirjoittaminen on aina ollut DNA:ssani”, kuvailee Das. Kuitenkaan naisena, värillisenä ja maahanmuuttajana kirjailijaksi ryhtyminen ei ollut helppoa.

”Huolimatta siitä, että isäni menestyi erittäin hyvin melko epäperinteisellä urallaan, kuten monet maahanmuuttajavanhemmat, hän oli uhrannut paljon minulle ja veljelleni, jotta saisimme mahdollisuuksia, joita hän ei saanut. Siksi isäni halusi, että olisin lukenut itseni aluksi esimerkiksi lääkäriksi tai lakimieheksi. Hän ajatteli, että voin kirjoittaa mitä haluan, kunhan ensin varmistaisin itselleni hyväpalkkaisen ammatin.”

Dasin mukaan luova elämä tarkoittaa sitä, että uskaltaa olla haavoittuvainen ja uskoa työhönsä silloinkin, kun muut eivät usko. Oikeanlaisen hyväksynnän ja rohkaisun puute perheeltä ja lähipiiriltä sai Dasin moniksi vuosiksi pelkäämään kirjoittamista. Vasta parikymppisenä, elämänsä huonoimmassa pisteessä, Das sai päivittäisessä meditaatiossaan viestin ”Write yourself out of it” hän rohkaistui kirjoittamaan, ja niin syntyi hänen ensimmäinen teoksensa, Brown Girl.

Kun Das etsi Yhdysvalloissa kustantajaa teokselleen, monet olivat kiinnostuneita. Kustannussopimusta ei kuitenkaan syntynyt, sillä teoksen päähenkilö ei ollut valkoinen, ja sen vuoksi kustantajat sanoivat, ettei teos voisi olla valtavirtaa kiinnostava. Das oli raivostunut ja päätti laittaa kirjan sivuun siihen asti, kunnes kustantajat julkaisisivat sen hänen ehdoillaan, ei heidän.

Das ajattelee, että kaikkeen luovaan liittyy myös hylkäämisiä. ”Minun kirjaani ei hylätty siksi, etteikö se olisi ollut tarpeeksi hyvä, vaan siksi, ettei se ollut valkoinen”, Das tiivistää. Sitten tapahtui jotain upeaa. Kun Das muutti Suomeen, hän alkoi työskentelemään yrityksen nimeltä Rovio kanssa. Rovion kirjayksikön kanssa Das loi nuorten aikuisten kirjasarjan nimeltä Storm Sisters, joka käännettiin kahdeksalle kielelle. ”Se oli sekä oppitunti kansainväliseen kirjojen julkaisemiseen ja kirjoittamiseen, että myös yksi upeimmista kokemuksistani niin ammatillisessa kuin henkilökohtaisessakin elämässäni”, Das kertoo.

Kahden maailman välillä

”Pelko on luonnollinen osa elämää. Kaikki tuntevat sitä, mutta pelon ei pidä antaa pysäyttää sinua”, Das kuvailee tietään kirjailijaksi.

Kuudentoista vuoden jälkeen Das sai merkittävän yhdysvaltalaisen kustantajan teokselleen Brown girl. Tuona kuudentoista vuoden aikana Dasin ääni kirjoittajana oli vahvistunut ja maailma muuttunut, joten Das päätti kirjoittaa teoksen uudelleen. Niin syntyi Brown Girl Ghosted eli nyt suomeksi julkaistava teos Kuolleetkin ghostaa.

Das kertoo, kuinka hänen isänsä kasvatti hänet ja veljensä ”maailmankansalaisiksi.” Käytännössä se tarkoitti sitä, ettei Das ollut amerikkalainen tai intialainen, vaan hänen isänsä kehotti häntä matkustamaan ja keräämään kulttuurielämyksiä ympäri maailmaa. Vaikka hän oli kasvanut vapauteen, ei hän silti välttynyt siltä kahden maailman välillä keikkumiselta, mitä monet maahanmuuttajalapset kokevat. Hän todella kiikkui kahden maailman välillä, mutta ne eivät niinkään olleet Yhdysvallat ja Intia. Kyse oli ruskeana olemisesta silloin, kun ympäröivä maailma on pääasiassa valkoinen.

Das on ylpeä siitä, että Kuolleetkin ghostaa -teoksesta kaikki voivat löytää jotain samaistuttavaa. Teoksessa käsiteltävät teemat  identiteetistä, joukkoon sopimisesta ja oman äänensä löytämisestä ovat yleismaailmallisia, ja siksi teos on samaistuttava monelle. Das mainitsee myös olevansa ylpeä siitä, että vaikka teos tutkailee hyvin tärkeitä teemoja, on hän onnistunut liittämään aiheeseen myös sopivasti huumoria. ”Ongelmat, kuten rotu, ovat vakavia, mutta on okei olla hauska keskustellessa niistä. Joskus jaettu nauru jopa helpottaa keskustelun aloittamista”, Das toteaa.

Koko ajan matkalla, mutta koti Suomessa

Dasin ollessa kolmetoistavuotias, asui hän vuoden Suomessa. Hän ei osannut odottaa mitään, mutta vuosi osoittautui yhdeksi hänen elämänsä parhaista vuosista. Yksitoista vuotta sitten hän oli tilanteessa, jossa hänen oli mahdollista muuttaa minne tahansa, joten hän päätti palata Suomeen. Das pitää suomalaisesta asenteesta, suomalaisten fantastisesta sarkastisesta huumorista sekä erityisesti talvisesta melankoliasta. Matkustaminen on yhä hänelle hyvin merkittävä osa elämää. Ennen pandemiaa Das oli uudessa maassa lähes joka kuukausi. ”Uuden ja tuntemattoman löytäminen ohjaa minua kaikessa, kirjoittamisesta elämiseen. Matkustanpa kuinka kauas tahansa, Suomi on aina kotini.”

Dasin on vaikea nimetä suosikkimatkakohteitaan, mutta hän kertoo vuosittain vuoraavansa puolisonsa kanssa auton, jolla he tekevät roadtripin Yhdysvalloissa. Matkallaan he ruokailevat tienvarsiravintoloissa, vierailevat hulluissa paikoissa ja kuuntelevat paljon livemusiikkia. Vuonna 2019 hän vietti kuukauden ratsastaen kamelilla halki aavikon Pohjois-Intiassa ja teki taustatyötä seuraavaa kirjaansa varten. Das ei malta odottaa, että pääsee sinne uudestaan.

Matkustamisen lisäksi Das rakastaa psykologisten trillereiden lukemista, elokuvien ja sarjojen katsomista sekä Legojen rakentelua. Hän on teettänyt Lego-hahmot itsestään ja kirjojensa hahmoista. Hän kutsuu hahmokokoelmaansa ”Brown Girl Posseksi” ja kuvaa niistä hauskoja videoita Instagram-tililleen @mintiedas.

Dasin vinkit nuorille kirjoittajille

Das muistuttaa, ettei pidä pelätä epäonnistumista. Riippumatta iästäsi, aloittaessasi kirjoittamisen voi olla vaikea saada paperille sitä, mitä ajattelee. Se ei haittaa! Das kannustaa luottamaan itseensä ja siihen, että harjoittelu tuottaa tulosta. Kirjoittamisen parissa on pidettävä hauskaa.

Haastattelu on toteutettu alun perin englanniksi.

Mintietä voi seurata Instagramissa tilillä @mintiedas

Mintie Das esiintyy 5.–8. toukokuuta virtuaalisesti järjestettävällä LANU! -festivaalilla, joka keskittyy kotimaiseen lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuuteen. Koko ohjelma on Instagram Live -lähetyksiä lukuun ottamatta katsottavissa tapahtuman YouTube-kanavalla toukokuun loppuun saakka.

Juttu on toteutettu Otavan Kirjasäätiön tuella.