Kirja-arviot
14.7.2021
|
Sofia Blomberg, 20v.

Bronten sisarusten moniulotteiset naiset

Vieroksuin nuorempana klassikoita, kunnes uskalsin tarttua niihin kunnolla. Minulla oli paljon ennakkoluuloja klassikoita kohtaan: ne ovat paksuja, niissä on paljon sivistyssanoja (joita en ymmärtäisi), ne olisivat sisällöltään kuivia ja niiden lukeminen olisi työlästä. Nyt kun olen lukenut muutaman vuoden sisällä noin 50 maailmankirjallisuuden klassikkoa, voin sanoa, että ne ovat mitä parhainta herkkua! 

Humiseva Harju näyttää ihmisyyden kieron puolen

Humiseva harju kansikuva

Luin Bronten sisarusten teokset alkuvuodesta, sillä kirjagramissa klassikkolukupiiri oli valinnut Emily Bronten Humisevan harjun vuoden ensimmäiseksi klassikoksi. Niinpä päätin syventyä Bronten sisaruksiin.

Emily Bronten (1818-1848) Humiseva harju jäi nuoren naisen ainoaksi romaaniksi. Hän kuoli heti seuraavana vuonna siitä, kun teos ilmestyi. Teos on 1800-luvun englantilaisen kirjallisuuden tunnetuimpia ja luetuimpia klassikoita. Humiseva harju ei ole mielestäni kovinkaan romanttinen, vaikka teos sisältää pieniä rakkauden osoituksia. Teos sisältää enemmän elementtejä goottilaisesta kauhusta ja kummitusjutuista. Se ei ole kuitenkaan pelottava, mutta paljon väkivaltaa teos kyllä sisältää. 

Humiseva harju sijaitsee Yorkshiren nummiseuduilla. Hindleyn ja Catherinen isä on lähtenyt matkalle ja luvannut lapsille tuliaisia. Isän saapuessa matkaltaan, hän tuo tuliaiseksi lapsen, jonka hän on nimennyt Heatchliffiksi. Hindley vihaa poikaa heti ensisilmäyksestä. Hindley ei peitä inhoaan Heatcliffiä kohtaan: useaan otteeseen hän aiheuttaa tälle tuskaa tavalla tai toisella. Catherinesta taas tulee pojan paras ystävä. 

Catherine joutuu onnettomuuteen ja hänen pitää jäädä Rastaslaaksoon hoidettavaksi muutamaksi viikoksi. Tämä saa Heathcliffin hermostumaan, sillä hänellä ei ole asiaa Rastaslaaksoon, joten hänen täytyy pärjätä ilman Cathyn suojaa. Rastaslaaksossa Catherinesta kuoriutuu hyväkäytöksinen nuori neito. Rastaslaakson Egdar rakastuu Cathyyn ja pian hän kosiikin, ja Cathy vastaa myöntävästi. Hän uskoo, että naimalla rikkaan Edgarin, hän antaisi taloudellisen turvan Heathcliffille, jota hän oikeasti rakastaa. Heathcliff ottaa Cathyn ja Edgarin kihlauksen raskaasti: hänestä tulee katkera ja hän hautoo kostoa. Tästä syntyy iso soppa, jota jälkipolvi joutuu kestämään. 

Humisevassa harjussa on kaksi tarinaa. On Catherinen ja Heatchliffin tarina sekä seuraavan sukupolven. Teoksessa rakkauden lisäksi käsitellään erilaisuutta ja sen hyväksymistä. Heatchliffia vieroksutaan, vihataan ja kohdellaan kaltoin hänen erilaisen ulkomuotonsa vuoksi. Cathy ja hänen isänsä kuitenkin rakastavat poikaa ennakkoluulottomasti. Tietenkin luokkajako näkyy teoksessa, sillä rikkailla on ollut tuona aikana palvelijoita, iso kartano ja vapaus tehdä mitä tahansa. 

Odotin itse, että teos olisi ollut paljon romanttisempi. Pidin kyllä teoksesta silti ja se on yksi suosikeistani. Mielestäni Humiseva harju on “kunnon” romaani. Emily kirjoitti hyvän, koukuttavan ja mieleenpainuvan tarinan, jota voi tarkastella monesta näkökulmasta. Henkilöhahmot ovat hyvin mielenkiintoisia, vaikka lähes jokainen tympi minua jossain vaiheessa. Teoksesta kenties hyvän tekee se, että ihmisyyden kierous on kiehtovalla tavalla läsnä. 

Voimaannuttava Kotiopettajattaren romaani

Kotiopettajattaren romaani kansikuva

Charlotte Bronte (1816-1855) tunnetaan teoksesta Kotiopettajattaren romaani (1847). Teos tunnetaan myös nimellä Jane Eyre. Päähenkilö teoksessa on orpotyttö Jane Eyre. Tyttö asuu varhaislapsuutensa enonsa perheen luona. Eno kuolee tytön ollessa nuori ja Janen kohtalo on kurjaakin kurjempi. Janen holhoojaksi jäänyt enon vaimo ei pidä Janea omana lapsenaan, joten ei halua kohdella häntä samanarvoisesti kuin omia lapsiaan. Niinpä hänet lähetetään Lowoodin ankaraan kouluun. 

Lowoodissa Janen päivät kulkevat päivästä päivään samalla tavalla. Erikoista koulussa on se, että nuoria ruokitaan hyvin vähän ja koulun johtaja ei välitä tästä ollenkaan. Opettajat yrittävät antaa enemmän ruokaa mikä on sallittua. Koulussa alkaakin riehua lavantauti, joka päätyy huomionkohteeksi ja oltavat paranevat sen myötä. Jane valmistuu koulusta opettajaksi ja 18-vuotiaana hän saa kotiopettajattaren roolin Thornfieldin kartanosta. 

Vaikka teoksesta puhuttaessa päällimmäisenä tulee esille Janen ja Thornfieldin herra Rochesterin rakkaustarina, on teoksessa paljon feministisiä piirteitä. Jane on täysin oman tiensä kulkija. Janen ja Rochesterin luonteet ovat täysin vastakkaiset: herra Rochester on luonteeltaan tulinen ja kiivas, kun taas Jane on tyyni ja kuuliainen. Heidän suhteensa syventyy, mutta Jane ei voi suostua tämän vaimoksi – saati sitten jäädä taloon opettajattareksi. Tämä olisi hänelle moraalitonta, ja naisen keskeinen tavoite elämässä on elää oikein omantuntonsa mukaan. Naisten asema on myös huono, jos heillä ei ole maineikasta nimeä tai avioliittoa, joka tuo heille varallisuutta. 

Jane Eyre kuvataan oman tiensä kulkijana, mutta myös itsenäisenä. Naisen päätyessä avioliittoon, hän haluaa elää taloudellisesti itsenäisenä ja ansaita omat rahansa työtä tekemällä. Jane ei halua avioliiton mukana tulleita rikkauksia itselleen, eikä näe oikeaksi käyttää toisen omaisuutta. 

Teosta voi tarkastella monesta näkökulmasta. Olen varma, että tämä on teos, joka kannattaa lukea useaan otteeseen ajan kuluessa. Janen lapsuutta käsitellään noin sadan sivun verran, mutta sitä voisi tulkita myös syvemmin. Uskon, että lapsuuden kohtaukset avautuvat itselleni paremmin, kun olen hieman vanhempi ja ymmärrän asioita enemmän. Hänen kurjat olonsa ja karu lapsuutensa herättävät kuitenkin paljon sympatiaa. 

Vaikka teos on pitkä, se imaisi minut kerralla mukaansa. Teksti on käännetty niin hyvin, etten olisi uskonut sen olevan kirjoitettu 1840-luvulla. Kaiken kaikkiaan Jane Eyre on varmasti monelle naiselle voimaannuttava ja samaistuttava henkilöhahmo. Itse ihailin häntä jo ensimmäisistä sivuista alkaen. Teos on kaiken kaikkiaan itsenäisen naisen selviytymistarina ja näyttää, että naisetkin voivat tehdä mitä he haluavat. Kotiopettajattaren romaani on suosikki klassikkoni. Tällä tarinalla on kaunis loppu, joka on lukemisen arvoinen.

Kritiikin teon on mahdollistanut SARVin myöntämä Kopiosto-apuraha.

← Takaisin
seuraa meitä