Kauhua humoristisella otteella
Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (Karisto 2016)
Kauhukirjallisuus on minulle genrenä vierain. Olen pienestä pitäen ollut herkkänahkainen ja kammoksunut pelottavia tarinoita. Päätin Halloweenin kunniaksi “aikuistua” lukemalla nuorten kauhukirjan. Lisäksi kauhukirjallisuudesta on viime aikoina puhuttu etenkin kirjagramin puolella. Valitsin teoksen Tampereen pääkirjasto Metson kirjahyllystä ilman mitään ennakkotietoa.
Tunteiden vuoristorataa
Magdalena Hain Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (Karisto, 2016) on kauhunovellikokoelma, joka sisältää 15 novellia. Tarinat sijoittuvat pieneen kylään Uhriniituntakaiseen. Kylässä sattuu ja tapahtuu karmivia asioita. Kokoelman tarinat ovat erillisiä, mutta niitä yhdistää osittain samat sivuhenkilöt ja tarinat.
Novellikokoelma alkaa herkällä tarinalla. Lokakuu käsittelee koulukiusaamista, yksinäisyyttä ja pelkoa. Novellia lukiessa kyyneleet valuivat poskillani. Novelli on kirjoitettu todella kauniisti.
“Yllätyin siitä, miten helppo tytölle oli puhua. Kai syy oli se, että se ei ollut meidän koulusta. Se ei ollut sitä porukkaa. Tai sitten sen silmistä vaan näki, että se tiesi. Millaista se oli. Pelätä koko päivä sitä, oliko tällä kertaa vastassa nyrkki vai pelkkiä kipeitä sanoja. Pelätä joka yö uutta aamua. Eikä kukaan auttaisi, kun ei mitään ongelmaa kerran ollut.”
Novellikokoelma sisältää myös karmivia tarinoita. Namusetä on mielestäni karmivin tarina. Se kertoo lapsia kaappaavasta, yliluonnollisesta namusedästä. Tämä tarina muistuttaa paljon nuoruuteni kauhukertomuksia. Silloin liikkui huhuja namusedästä, joka houkutteli lapsia karkilla siniseen pakettiautoonsa. Novellissa kerrotaan namusetä nimisestä leikistä, jota olen itsekin leikkinyt lapsena, mutta vähän eri tavalla. Tarina taitaakin olla perinteinen kauhukertomus, joka hirvittää sen “todellisuudella”. Tämä on selkeästi legenda, joka muuttaa muotoaan sukupolvesta toiseen. Varmasti moni on kuullut varoittavat sanat vanhemmaltaan siitä, että namuja ei tuntemattomilta oteta…
Vaikka novellikokoelman tarinat ovat pääasiassa hirveitä, niissä on myös mukana hieman huumoria. Haiseva käsi on koominen zombietarina. Kokoelmassa on kevyttä kauhua, kuten Herra pörrö ja hänen ritarinsa. Kokoelma tarjoaa kauhua kaikenlaisille lukijoille: jotain karmeaa niille, jotka haluavat adrenaliinin laukkaaman, mutta myös jotain hauskaa ja kevyttä niille, jotka haluavat säilyttää yöunensa. Magdalena on onnistunut hyvin tuomaan tarinat nuorten tämänhetkiseen elämään, sillä Haiseva käsi –novellissa opettaja antaa lapsille hyvä -merkinnän koulun polttamisesta:
“Rukoilija-Sirkka veti suojapussin moottorisahan päälle. “Hyvin tehty. Saatte siitä huomenna positiivisen merkinnän Wilmaan.”
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon sain irti kauhukirjallisuudesta. En olisi arvannut, että mikään kauhukirja saa minut itkemään, nauramaan ja samalla pelkäämään. Pidin erityisesti siitä, että tarinat käsittelivät vaikeita aiheita, kuten itsensä hyväksymistä, erilaisuutta, kiusaamista, itsemurhaa ja kouluampumista. Kauhunovellikokoelma poisti myös omia ennakko-oletuksiani kauhukirjallisuudesta: se ei ole vain juonettomia raakoja verisotkuja, joissa katkotaan jäseniä. Kauhukirjallisuus voi käsitellä ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita, mutta erilaisilla elementeillä. Kauhukirjaa lukiessa myös adrenaliiniryöppyyn jää koukkuun. Kun on jo aloittanut, ei sitä malta lopettaa. Teos oli yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta hyvä niin. Tästä alkaa minun matkani kauhukirjallisuuden maailmaan.
Suosittelen teosta kaikille, jotka tykkäävät kauhusta. Toisaalta en minäkään pitänyt aiemmin, joten suosittelen tätä kaikille. Osa tarinoista oli kyllä sen verran pelottavia, että lue teosta edes pehmolelu kainalossa tai valot päällä. Sen jälkeen voi katsoa hyvänmielen sarjaa, jos yöunet haluaa pitää. Nämä toimivat minulla. Ehkä olen vain aloittelija…
Kirjoittaja on Lukufiiliksen toimitussihteeri.
Kritiikin teon on mahdollistanut SARVin myöntämä Kopiosto-apuraha.