Suuret ja pelottavat klassikot – vinkkejä klassikkoteosten lukemiseen

Klassikot ovat ajatonta, kestävää kirjallisuutta. Katri Karasma luonnehtii klassikkokirjallisuutta vuonna 2011 ilmestyneessä teoksessaan Opi ja ohjaa lukemista: “Eri ikäpolvet löytävät siitä sanottavaa itselleen. Ne ovat teoksia, jotka ovat muuttaneet näkemystä maailmasta – -. Ne auttavat selvittämään ihmiskunnan tai kansakunnan menneisyyttä.” Tässä mielestäni kiteytyy sanoma siitä, että kirjallisuuden klassikot ovat ja tulevat aina olemaan hyvin merkittäviä, minkä vuoksi olisikin tärkeää, että nuoretkin saisivat otteen näistä suurista teoksista – eivät ainoastaan lukeakseen sanoja vanhoista kirjoista, vaan ymmärtääkseen paremmin maailmaa, jossa elämme.

Usein klassikot saatetaan nuorten keskuudessa kokea vaikeaselkoisiksi, ja näin ollen ne tuntuvat vain kaukaisilta ideoilta – kuin suoraan Platonin ideamaailmasta. Ne nähdään vanhoina, pölyttyneinä jo kauan sitten historiassa hämärtyneiden hahmojen kirjoittamina eepoksina, joista kukaan ei ymmärrä sanaakaan. Klassikot tuntuvat olevan kirjallisuudessa saavuttamansa korkean asemansa vuoksi nuorten tavoittamattomissa. Se on vähän surullista, sillä loppujen lopuksi nämäkin suuret teokset ovat vain ihan tavallisten ihmisten kirjoittamia kirjoja, jotka on tarkoitettu luettaviksi. Ne ovat vain olleet olemassa hieman pidempään, ja sen vuoksi niitä on helpompi lähestyä eri tavalla kuin nykykirjallisuudesta tuttuja teoksia.

Kuinka voisimme siis tuoda näitä ajattomia kirjallisuuden helmiä  lähemmäs nuoria niin, että he todella kiinnostuisivat näiden merkittävien teosten lukemisesta? Minäpä kerron.

1. Älä hätäile

Lue rauhassa, etene omaa vauhtia. Kiire ainoastaan häiritsee lukemistasi, etkä ehdi syventyä kunnolla teokseen, etkä näin ollen myöskään ymmärtää siitä mitään.

2. Älä ajattele liikaa

Jos kirjaa lukiessasi pyörittelet jatkuvasti mielessäsi sitä tosiasiaa, että luet klassikkoteosta, rakennat korkeampaa muuria itsesi ja klassikon välille. Kirjailija on varmasti kirjoittanut kirjan kuitenkin siihen tarkoitukseen, että jokainen saa siitä itselleen irti jotain. Todellisuudessa se on vain kirja, joka on jo elänyt hieman pidempään. Klassikoita tuskin turhaan kutsutaan “klassikoiksi” – ne toimivat tämän maailman jokaisena aikakautena.

3. Pidä lukupäiväkirjaa tai tee muistiinpanoja

Lukupäiväkirjan kirjoittaminen tai värikkäiden muistilappujen liimailu sivujen väliin voi auttaa merkittävästi teoksen kokonaisuuden hallitsemisessa sekä ymmärtämisessä. Kannattaa merkitä ylös kohtia, jotka eivät vielä heti ensimmäisellä lukukerralla täysin aukea, ratkaisevia hetkiä juonen kannalta, kielellisesti tärkeitä tai muuten mielenkiintoisia kohtia sekä tietysti omia suosikkikohtiaan.

4. Tee taustatutkimusta

Selvitä, mihin kirjallisuuden aikakauteen teos kuuluu, mistä sen kirjoittaja on tunnettu ja millaisen vastaanoton se on aikanaan saanut. Kaikki pienet tiedonmuruset teoksesta ja sen merkityksestä saavat sen tuntumaan kokonaisemmalta. Ne auttavat ymmärtämään, miksi kirjailija on kirjoittanut tietyllä tavalla, tietyistä aiheista juuri tuona tiettynä aikana.

5. Älä lue yksin 

Parasta lukemisen jälkeen on se, kun saa jakaa omia ajatuksiaan jonkun toisen kanssa – keskustella lukemastaan. Klassikoista puhuttaessa se tekee kokemuksesta melkein paremman, sillä se voi avata uusia näkökulmia, joita ei yksin pohtiessa olisi edes tullut ajatelleeksi.

6. Etsi tietoa mielenkiintoisista kirjoista

Lukemista ei ole pakko aloittaa Odysseiasta tai Tuntemattomasta sotilaasta, jos ne häilyvät jossain kaukana mielenkiintosi ulkopuolella. Lue kirjallisuusblogeja ja muita netistä löytyviä juttuja, listoja ja vinkkauksia hyvistä klassikkoteoksista, jotka kiinnostavat juuri sinua. Klassikoiden lukemisessa pehmeä aloitus sekä hyvä ensimmäinen lukukokemus ovat ratkaisevassa asemassa, sillä nämä asiat määrittelevät, että suostuuko nuori tulevaisuudessa koskemaan klassikoihin enää uudestaan.

Itsekin näin nuoren asemassa voin todeta, että toisinaan ajatus klassikoiden lukemisesta voi tuntua vaikealta kaikenlaisten ennakko-odotusten ja epäluulojen vuoksi. Kuitenkin aina lopulta tarttuessani kirjaan huomaan, että tämä pelottava klassikkokirjallisuus on suorastaan puhdasta kultaa. On vain löydettävä itselleen oikeat kirjat. Toivon, että jakamani vinkit tekevät klassikoihin tarttumisesta edes hieman helpompaa, ja tämä muuri meidän nuorten ja näiden suurten ja mahtavien teosten välillä saadaan purettua – tai ainakin tehtyä reikä keskelle ja mentyä läpi jos ei muuta!

Lopuksi haluan vielä vinkata muutaman kultaisen klassikon, joihin kannattaa ehdottomasti tarttua seuraavalla kerralla, kun vaeltelee kirjaston hyllyjen välissä etsimässä lukemisen arvoisia tarinoita.

C.S. Lewisin Narnian tarinat

Suosittelen lämpimästi koko kirjasarjaa, mutta erityisesti sen kahta ensimmäistä osaa, jotka ovat Taikurin sisarenpoika (1955) sekä Velho ja leijona (1950). Nämä Lewisin luomat tarinat sisältävät muun muassa taikasormuksia, luomistarinan, vanhan vaatekaapin, Lucy nimisen tytön, kultaharjaisen leijonan ja maailman täynnä taianomaisia hahmoja. Narnia on ehdottomasti suunnattu fantasiaa rakastaville lukijoille.

Richard Adamsin Ruohometsän kansa (1972) 

…herättää eloon kanien ihmeellisen valtakunnan. Lukija pääsee matkaamaan peltojen poikki, metsien läpi ja virtaavien vesien yli yhdessä näiden pitkäkorvaisten eläinten kanssa kuin olisi yksi heistä. Teos on myös vahvasti fantasiapainotteinen puhuvien villikanien ansiosta, mutta suuremmassa osassa ovat siinä esille nousevat teemat ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta, ystävyydestä, seikkailusta, rohkeudesta ja jopa yhteiskunnan rakentumisesta.

Jane Austenin Järki ja tunteet (1811) 

…on kevyttä, viihdyttävän satiirissävytteistä kerrontaa kahden sisaruksen rakkauselämistä. Koruileva sekä hyvin tunnepainotteinen teksti, täynnä dramaattisia huudahduksia, loistaa romantiikan aikakautta parhaimmillaan. Kuten julkaisuajankohdasta voi päätellä, teos on hieman vanhempi klassikko, mikä näkyykin vanhahtavassa kielessä. Alussa huvittavan ylelliseltä kuulostavaan kieleen tottuu kuitenkin nopeasti, ja kirjasta tulee ihanan keveää puistolukemista.

Louisa May Alcottin Pikku naisia (1868, 1869) 

…on kerrassaan ihastuttava sisaruskertomus, jossa pysyttelemme edelleen korseteista ja ylitsekuohuvista tunteista rakentuneella 1800-luvulla. Tarina seuraa neljän Yhdysvalloissa asuvan sisaruksen elämää. Alcottin romaanin pohjalta on tehty monta samannimistä elokuvaversiota, ja uusin niistä on vuonna 2019 ilmestynyt Greta Gerwigin elokuva, jonka pääosissa nähdään muun muassa Saoirse Ronan, Timothée Chalamet, Emma Watson ja Meryl Streep. Klassikoissa on hienoa juuri se, että niistä on monesti tehty myös elokuvia tai sarjoja, jotka herättävät tarinan henkilöhahmot eloon aivan uudella tavalla sekä syventävät sen tulkintaa ja kokonaisvaltaista ymmärtämistä.

Kirjoittaja on lukiolainen ja kuuluu Lukufiiliksen toimituskuntaan. 

Toimituskunnan toiminnan mahdollistaa vuonna 2022 Suomen Kulttuurirahasto ja Alli Paasikiven Säätiö.