Mystinen säeromaani

kansikuva

Hanna van der Steen: Punapipoinen poika (Kvaliti, 2022)

Punapipoinen poika kertoo juuri ulkomailta takaisin Suomeen muuttaneesta 15-vuotiaasta Marlista. Marlilla on vaikeuksia sopeutua Suomeen ja kirja kuvaakin suurelta osin hänen tuntemuksiaan muuton jälkeen. Itse poika punaisessa pipossa esiintyy kirjassa yllättävän vähän, lähinnä Marlin väylänä oppia ymmärtämään itseään ja löytää uusia näkökulmia elämään. Pojan salaisuutta selvitellessään Marli etsii myös omaa elämäniloaan ja tuntumaa nykyiseen arkeen.

Olisin odottanut kirjalta huomattavasti enemmän juonikoukeroita, sillä lukiessa tuntui, kuin kirja olisi koostunut ainoastaan Marlin pohdinnoista, niiden toistamisesta ja loppuratkaisusta, joka jäi tyngäksi. Kirja on säeromaanin muodossa, joten odotin siltä jotakin uutta ja erilaista. Jouduin kuitenkin pettymään, sillä säkeet eivät olleet mukaansatempaavia vaan lähinnä häiritsivät lukukokemusta katkaisten yhä uudelleen tarinamaisen kerronnan. Säeromaani genrenä olisi saattanut sopia tarinaan, jos sitä olisi hyödynnetty eri tavalla, eikä teksti olisi ollut niin pinnallista ja lukijalle kaukaista.

Pidin kirjan alkuasetelmasta ja punapipoisen pojan mystisestä hahmosta, mutta, jotta se olisi ollut vielä samaistuttavampi, olisi hahmoa kannattanut avata lukijalle läheisemmäksi, sillä se jäi pinnalliseksi. Moni asia kirjassa tuntui jäävän puolitiehen, kuten Marlin ja hänen perhesuhteidensa kuvaileminen. Toisaalta, koska tarina on osaltaan runon omainen, on myös ymmärrettävää, että kaikki salaperäisyydet eivät selviä tai, että hahmoista kerrotaan vain valittuja osia. Tällöin lukijalle jää tilaa pohtia itse ratkaisuja ja niiden merkityksiä.

← Takaisin