Taustatyö rakentaa tarinan maailmaa
”Olipa todentuntuinen dekkari”, lukija tuumaa ahmittuaan salapoliisiromaanin. ”Sen kirjoittajalla täytyy olla todella hyvä mielikuvitus, kun on keksinyt kaiken tuon päästään.”
Näin voisi ajatella. Että kirjailija on taituri, joka loihtii kaiken omasta päästään. Hyvä mielikuvitus ei kuitenkaan aina riitä. Kirjan kirjoittamiseksi tarvitaan myös taustatyötä. Ennen kuin tarinan maailma herää eloon, se vaatii kirjailijalta huolellisen, joskus jopa vuosien pohjatyön.
Rikosromaanit, historialliset romaanit, tieteisromaanit. Tietokirjat, nuortenkirjat, lastenkirjat. Ne kaikki vaativat taustatyötä. Pelkkä luovuus ja mielikuvitus ei riitä pohjaksi edes fantasiakirjojen kirjoittamiseen. Jopa lasten kuvakirjoja varten kirjailija tekee pohjatyötä, eli perehtyy tiedon lähteisiin.
Yksi tärkeimmistä taustatyön lähteistä on internet. Google on hyvä kaveri. Netin tarjoamat verkkojulkaisut, keskustelupalstat, karttasovellukset ja katunäkymäpalvelu helpottavat kirjailijan työtä tiedonhankinnassa.
Pelkän netin varassa ei taustatyö kuitenkaan yleensä ole. Painetuista lähteistä kirjailija voi löytää tietoa vieläkin kattavammin. Kirjoittaessani itse dinosaurusaiheista lastenromaania tyhjensin kokonaisen kirjastohyllyn hirmuliskoihin liittyvästä kirjallisuudesta. Vaikka parimetrisen kirjapinon tietomäärästä vain pieni osa päätyi lopulta dinokirjan sivuille, vaati tiedonetsintä silti sukellusta aiheeseen pohjamutia myöten.
Hyviä materiaalilähteitä ovat myös lehdet, väitöskirjat ja erilaiset tutkimukset. Kallisarvoisia yksityiskohtia voi löytää kirjeistä, historiikeista ja muistelmista. Materiaalia kirjaa varten kirjailija saa myös katsomalla aiheeseen liittyviä elokuvia ja dokumentteja, penkomalla arkistoja tai tutkimalla museoesineitä ja vanhoja valokuvia. Tai vaikkapa nuuskimalla hautausmaita.
Joskus on paikallaan haastatella asiantuntijoita. Jos kirjailija ei löydä tarvitsemaansa tietoa itse, on kysyttävä joltain, joka tietää. Itse tarvitsin esikoisdekkariani varten tietoa rikospoliisin työnkuvaan liittyvistä yksityiskohdista, joten pyysin neuvoa parilta rikoskonstaapelilta. Niin ikään kirjoittaessani masennuksesta ja itsetuhoisuudesta kertovaa nuortenromaania pyysin psykiatrisia sairaanhoitajia auttamaan suljetun osaston arjen kuvailussa. Myös cheerleading-aiheisten nuortenkirjojeni yksityiskohtiin olen kysynyt apua asiantuntijoilta; sekä lajin valmentajalta, että kilpakonkarilta. Ilman nuoren drone-harrastajan apua en myöskään olisi osannut kuvata dekkarissani nelikopterin lennättämistä oikeaoppisesti. Mitkä sensorit? Mikä ihmeen vakaaja ja kotiutusnäppäin? Kun rautalankaa tarpeeksi väännettiin, oli homma lopulta hallussa kirjailijallakin.
Joskus taustatyö vaatii myös matkustamista kirjan tapahtumapaikoille. Tutustumalla ympäristöön paikan päällä kirjailija saa luotua tarinaansa todentuntuisen miljöön. Suunnitellessani ensimmäisiä dekkareitani, kävin maastossa valokuvaamassa tulevia rikospaikkoja. Eläinsuojeluaiheista nuortenkirjaa varten työskentelin vapaaehtoisena eläinhoitajana löytöeläintalossa.
Tapahtumapaikoilta kirjailija etsii paitsi tietoa, myös tunnelmaa ja fiiliksiä. Sirkusaiheista lastenromaania työstäessäni vierailin sirkuksessa. Aistiakseni taianomaista tunnelmaa, jonka sirkusmusiikki, maneesille marssivat klovnit ja hattaran tuoksu luovat. Cheerleading-aiheisiin kirjoihini kävin ammentamassa kihisevää jännitystä lajiin kuuluvista kilpailuista ja näytöksistä. Juuri havainnot tosielämästä, pienet yksityiskohdat, rakentavat tarinalle uskottavan maailman. Ne värittävätkertomusta ja loihtivat fiktiivisen ympäristön eloon.
Kirjailijan tehtävä onkin luoda niin uskottava tarina, että lukija solahtaa luontevasti sen maailmaan. Varsinkin historiallisia romaaneja kirjoitettaessa taustatyö ja faktatietojen tarkistus on välttämätöntä. Historian merkittävät tapahtumat ja päivämäärät on oltava oikein, ettei kirjan uskottavuus kärsi. Lukijat ovat fiksuja ja huomaavat, jos kirjan tapahtumat eivät täsmää. Kirjoittaessani keskiaikaan liittyvää lastenromaania tutkin tarkasti, mitä kyseisellä aikakaudella syötiin ja juotiin, miten pukeuduttiin ja miten asuttiin. Ei ole yhdentekevää, syökö piikatyttö Mielikki Vehnäpää kirjassa ananasta vai naurista. Ja tanssiiko Kolkka Pietarinpoika hip hoppia vai kyynärtanssia.
Kirjailijan näkökulmasta taustatyö on kiehtovaa. Uuteen aiheeseen on jännittävää sukeltaa. Joskus se on jopa liiankin koukuttavaa. Tiedon penkomista tahtoisi vain jatkaa ja jatkaa, eikä älyä lopettaa. Dekkaria kirjoittaessani sukelsin niin antaumuksella netin pimeisiin syövereihin, että muistiinpanoja kertyi yli tuhat sivua. Jossain vaiheessa taustatyö ei kuitenkaan tuo tarinaan enää mitään uutta. Silloin on siirryttävä seuraavaan vaiheeseen, kirjoittamiseen. Muuten kirja ei valmistu koskaan.
Kun valmis teos lopulta pääsee lukijoiden käsiin, ja saa kiitosta todentuntuisesta sisällöstään, kirjailija tietää tehneensä pohjatyön hyvin.
Taustatyö rakentaa tarinan maailmasta todellisen.