Estelle Maskame on skotlantilainen kirjailija. Hänen DIMILY (Did I Mention I Love You) -trilogiansa sai netissä yli neljä miljoonaa lukukertaa ja ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä Estelle solmi kustannussopimuksen. Ensimmäinen osa DIMILY – Rakastan ilmestyi suomeksi Tammikuussa 2016. Estelle vieraili Suomessa viimeviikolla markkinoimassa kirjaansa. Myöhemmät osat DIMINY (Did I Mention I Need YOU) ja DIMIMY (Did I Mention I Miss You) ilmestyvät suomeksi myöhemmin tänä vuonna.
DIMILY -trilogia kertoo Edenin ja Tylerin rakkaustarinan. Ensimmäinen osa alkaa siitä, kun Edenin isä on kutsunut tämän viettämään kesää uusioperheensä luokse Kalifornian Santa Monicaan. Siellä hän tapaa uuden velipuolensa Tylerin, jota Eden ei aluksi voi sietää. Pikku hiljaa tunteet kuitenkin muuttuvat molemmin puolin. Ja koska kyseessä on sisarpuoli ja mukana on vielä Tylerin mustasukkainen tyttöystävä, ei draamalta voida välttyä.
Lukiaksesi lisää DIMILY -kirjasta klikkaa tästä päästäksesi kirjan arvosteluun.
Aloit kirjottamaan DIMILY:ä jo 13-vuotiaana. Mistä oikein sait idean tähän tarinaan?
Minua kiehtoi kielletty rakkaus, luin paljon kirjoja joissa oli sitä, mutta rakastavaisten ongelmat eivät olleet oikeita ongelmia, vaan sellaisia jotka olivat kyllä helposti ratkaistavissa. Esimerkiksi kun koulun suosituin poika ja epäsuosittu tyttö rakastuivat ja eivät muka voineet olla yhdessä eri ”sosiaaliluokan” takia. Se ei ollut minusta oikea ongelma. Halusin kirjoittaa tarinan, jossa onglema olisi todellinen, joten aloin miettiä sisarpuolisuhteita. Sisarpuolet eivät ole sukua toisilleen biologisesti, mutta suhde sisarpuolten välillä on yleisesti paheksuttua.
Kirjassasi on aika tyypillinen paha poika ja hyvä tyttö -asetelma. Miten päädyit siihen?
Luulenpa, että kaikki tytöt haluavat muuttaa pahan pojan hyväksi, haha. Onhan se jo aika tuttu asetelma, mutta se oli minusta kiinnostava ja auttoi syventämään hahmoja. Siihen kuitenkin on syy miksi Taylor on ”paha poika”. Eikä Eden ole täysin hyvä tyttö, hänkin tekee virheitä. Hän käy juhlimassa kuten muutkin, hänellä on mielipiteitä eikä pelkää puolustautua. En halunnut päähenkilön olevan ujo ja viaton.
Sosiaalinen media on ollut iso osa kirjoittamistasi. Mainostit ja mainostat edelleen DIMILY:ä somessa itse. Se ei tunnu olevan kovin uutta, tuntuu että monet joilla on oma blogi tai YouTube –tili tai mikä vaan, mainostavat sitä itse sosiaalisessa mediassa. Miten sinä onnistuit?
Aluksi kerroin kaverille ja tyypeille netissä joille jo puhuin. Monet jo tiesivätkin että kirjoitan ja pyysin heitä lukemaan tarinaani. He pitivät siitä ja alkoivat twiitata ja niin yhä useammat kiinnostuivat. Aloin itse rakentamaan hypeä tarinani ympärille. Etsin twiitit joissa DIMILY mainittiin ja kokosin ne yhteen, käytännössä spämmin koko ajan. Niin lukijat näkivät mitä muut ovat tarinastani ajatelleet ja syntyi keskusteluun. Ihmiset kysyivät, että hei – mikä on tämä DIMILY, josta kaikki puhuvat? Minulle esitettiin kysymyksiä yksityiskohdista, juonesta ja tarinasta ylipäätään ja minä aina vastasin. Aloin myös julkaisemaan omia reaktioitani teksteihini, kerroin kirjoittamisprosessista ja annoin pieniä näytteitä tulevista luvuista. Olin todella aktiivinen, koko ajan. Mitä enemmän aikaa kuluin, sitä paremmin opin mistä seuraajani pitävät, mitä he haluavat ja miten he reagoivat sekä milloin on hyvä aika päivittää. Seurasin kohdeyleisöä, sellaisia tyyppejä joita DIMILY saattaisi kiinnostaa. Se vei aikaa, mutta oli sen arvoista sillä ilman silloisia lukijoitani en olisi tässä. Tämä tarina ei ole minun, se on meidän.
DIMILY käsittelee ja kuvaa nuorten elämää realistisesti. On seksiä, juhlia, alkoholia, huumeita, itsetunto-ongelmia… Mitään ei sensuroida. Oliko tavoitteesi kuvata teinien elämää realistisesti vai tuliko se luonnostaan?
Young adult -kirjallisuudessa on tärkeää olla realistinen siinä mitä teinit käyvät läpi. Mielestäni teinivuodet ovat tärkeimpiä, silloin kaikki muuttuu. En halunnut skipata ikäviä asioita, koska ne ovat todellisuutta ja siksi myös samaistuttavia.
Realististen (ja lähes meille kaikille tuttujen) aiheiden lisäksi käsittelet myös sykempiä teemoja, kuten perheväkivaltaa, alkoholi- ja huumeongelmia, syömishäiriöitä.. Halusitko erityisesti käsitellä näitä teemoja, tabuja melkeinpä, vai tulivatko ne tarinaan sen kummempia miettimättä?
Ne vain tulivat, tarina kulki paljon omalla painollaan eikä minulla ollut tarkkaa suunnitelmaa. Nuo teemat tulivat mukaan sattumalta ja se tuntui kirjoittaessa oikealta. En pidätellyt mitään. Minusta oli mielenkiintoista kirjoittaa aiheista, joita yleensä hyssytellään. Otin riskin, enkä kadu sitä.
Niin, DIMILY on saanut jopa inhoavia kommentteja, koska päähenkilöt ovat sisarpuolia, mutta rakastuvat. Miten olet suhtautunut näihin kommentteihin?
Aluksi ikävät kommentit tuntuivat pahalta, mutta nyt olen oppinut suodattamaan niitä ja ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Se on ihan normaalia. Ja oikeastaan pidän niistä kommenteista, joissa sanotaan että tarinani inhottaa. Se vahvistaa faktaa siitä, että mitä kirjoitin on totta. Tyler ja Eden häpeävät suhdettaan ja pelkäävät mitä muut ajattelisivat. Inhoavat kommentit osoittavat, että tarinani on ainakin siinä suhteessa realistinen.
DIMILY sijoittuu Yhdysvaltoihin, etkä itse ole koskaan käynyt siellä! Miten olet onnistunut luomaan tapahtumapaikoista niin todellisen tuntuisia? Ja miksi nimenomaan Yhdysvallat eikä vaikka oma kotikuntasi Peterhead?
Kun luen ja kirjoitan tykkään paeta minulle jo tuttuja asioita, haluan tutustua uusiin paikkohin. Ei minua kiinnosta tarinat jotka sijoittuvat paikkoihin jotka tunnen jo läpikotaisin. Siksi tuntui hyvältä sijoittaa DIMILY Yhdysvaltoihin. Saadakseni tapahtumapaikoista realistisen kuvan, tein hirveästi taustatyötä. Katsoin Google Mapsista kaupunkeja ja katujen nimiä. Kysyin netissä paikallisilta ihmisiltä yksityiskohtia, kuten minkälaisia sanontoja kussakin kaupungissa käytetään ja sen sellaista.
Kun aloit kirjoittamaan DIMILY:ä, se oli harrastuksesi ja kirjoitit sitä pääosin omaksi iloksesi. Mikä on muuttunut nyt kun kirjoittamisesta on tullut työsi?
Kaipaan erityisesti välitöntä palautetta, jota lukioltani sain heti kun julkaisin uuden kappaleen. Kirjoittaessa kirjaksi julkaistavaa tarinaa se ei tietenkään ole mahdollista. Kustannussopimus on myös tuonut paineita ja on se stressaavampaakin kuin silloin, kun kirjoittaminen oli vain harrastus. Mutta en silti muuttaisi mitään. Herään aamulla ja saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan, olen erittäin onnekas.
Halusitko aina tulla kirjailijaksi?
Kyllä. Jokaisella on lapsena jokin vähän epärealistinen unelma-ammatti, kuten pop-tähti tai ammatti jalkapalloilija. Minulla se oli kirjailija. Kyllä minä pitkään ajattelin, että ehkä vielä jonain päivänä julkaisen oman kirjan, mutta en olisi koskaan uskonut että se tapahtuisi näin nuorena.
Kuka on lempihahmosi?
Tyler, tietenkin, haha! Mutta salaa pidän myös Tylerin äidistä, Ellasta. Mielestäni hän on kiinnostava hahmo ja tulee paremmin esille erityisesti myöhemmissä osissa.
Lukufiiliksen Twitterissä ja Instagramissa on käynnissä kilpailu, josta voi voittaa Estellen signeeraamaan DIMILY -kirjan. Kilpailuun voi osallistua 14.2. asti.
Kuvat: Anri Väre ja Alison Miller