Tässä sarjassa haastattelemme erilaisia ihmisiä, joita kaikkia yhdistää rakkaus lukemiseen. He kertovat, mitä lukeminen on heille antanut, mitä vaikutuksia sillä on ollut ja mitkä teokset ovat vaikuttaneet heihin eniten.
Ronja Salmi on toimittaja, kirjailija, juontaja ja yrittäjä. Kirjoittaminen, puhuminen ja lukeminen ovat keskeisenä osana hänen työssään. Ronja sanoo lukemisen vaikuttaneen paljon siihen, että hänestä on tullut kirjoittaja.
”Lapsena olin oikea himolukija, luin kaikkialla. Luin iltaisin peiton alla, vaikka olisi pitänyt mennä jo nukkumaan. Luin kun söin aamupalaa ja kävelin kouluun kirja kädessä. Kerran yritin jopa pyöräillä samalla kun luin, mutta se ei oikein onnistunut. Luin vessassa, jopa niin pitkään että pikkuveli hermostui ja hakkasi ovea. Nykyään luen vähemmän konkreettisia kirjoja ja aika paljon tulee luettua myös puhelimesta, koska se on mukana aina.”
Mikä lukemisessa on parasta?
”Lukiessa on parasta, että voi päästä sisään toisen ihmisen päähän, toisen ajatuksiin ja mielenmaailmaan. Rakastan myös elokuvia, mutta niissä asioita tarkastellaan ulkopuolelta. Kirjallisuudessa pääsee kiinni henkilöön, miten se näkee asiat. Se on kiinnostavaa ja samalla oppii ymmärtämään erilaisia ihmisiä.”
Paras lukukokemus? Kehen kirjan henkilöön olet kokenut samaistuvasi?
”Iso kolahdus oli 12-vuotiaana luettu Sieppari ruispellossa, se oli ikään kuin käänteen tekevä kirja elämässäni. Äiti sanoi, että kirja voi olla vaikea, olin kuitenkin aika nuori silloin. Päähenkilö Holden kolahti, koska hän oli ulkopuolinen ja hänellä oli omat jutut, hän oli vihainen ja tympääntynyt. Löysin hänestä sielunkumppanini. Kai minä olin myös vähän ulkopuolinen, vihainen ja tympääntynyt”, Ronja nauraa, mutta jatkaa sitten: ”Kirja oli niin kaunis, että lukiessani vain itkin ja mietin miten voikaan olla näin upeaa kirjallisuutta. En tuntenut ketään sellaista kuin Holden, paitsi itseni.”
Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
”Sieppari viehätti myös miljöön osalta, New York kuvattiin kaupunkina jossa kaikki on mahdollista. Kuitenkin kaikista kiehtovin oli Ronja Ryövärintyttären myyttinen metsä. Myös Astrid Lindgrenin muutkin miljööt ovat aina viehättäneet, ne on kuvailtu niin todellisiksi.”
Ihastututko pahikseen vai hyvikseen?
”Tämä ei ehkä suoranaisesti vastaa kysymykseen, mutta muistan kyllä kun vihastun kirjan päähenkilöön, joka oli hyvis. Minä olen sitä sukupolvea, joka luki Harry Pottereita sitä mukaa kun niitä ilmestyi. Kirjoja odotettiin pitkään ja sitten kiiruhdettiin kirjakauppaan heti aamulla julkaisupäivänä. Sitä ikään kuin kasvoi Harryn kanssa. Minä kasvoin vihaamaan häntä. Kerran lukiessani havahduin, kuinka vastenmielisiä tunteita Harry minussa herätti. Ajattelin, että kuinka urpo, valittava ja itsekeskeinen tuo kaveri onkaan. Vaikeili ja oli ilkeä kavereille, Harryn teini-ikä tuli läpi kirjasarjan edetessä. Havahduin siihen, että vaikka ei tykkäisi päähenkilöstä, se ei estä lukemasta kirjaa. Oivalsin, ettei kaikkiin pysty samaistumaan, eikä tarvitsekaan. Se oli kasvun paikka minulle lukijana. Silloin opin kyseenalaistamaan, ennen sitä oli lukenut jotenkin kritiikittä. Kaikki kirjailijan valinnat eivät ole hienoja, tyttökirjoissa voi olla kana-aivoja ja Harry Potter voi olla urpo.”
Mikä on suuri(kirja)rakkautesi?
”Olemisen sietämätön keveys. Olen lukenut sen vain kerran, enkä ole sen jälkeen uskaltanut lukea sitä uudestaan. Se oli niin mieletön, enkä halua rikkoa sitä. Se muutti ajattelutapojani ja tuntui kuin olisin ollut eri ihminen kirjan luettuani. Se on minulle todella merkityksellinen kirja. Muistan kuinka luin sitä erittäin hitaasti, osin siksi että en halunnut sen loppuvan, osin siksi, että jokaisen luvun jälkeen oli niin paljon ajateltavaa. Myös elämäni tärkeimmät ihmiset ovat myös olleet kirjan vaikuttamia, se on auttanut tunnistamaan sielunkumppaneita.”
Mitä sanoisit hänelle, joka kysyy miksi pitää lukea kirja kun siitä on elokuvakin?
”Tyhmä! Haha, no ei vaan, sanoisin että elokuva ei pysty millään kertomaan sen päähenkilön ajatuksia, ainoastaan kirja pääsee pään sisälle. Luota muhun, mä rakastan myös elokuvia. Niissä on omat vahvuutensa.”
Miten voi löytää hyviä kirjoja?
”Kirjastoja ei voi hehkuttaa liikaa. Asiantuntevat kirjastonhoitajat osaavat kyllä auttaa kirjan valitsemisessa. Niille voi mennä sanomaan, että hei mä pidin tästä kirjasta, mutta tuo taas ei napannut ollenkaan ja sen pohjalta he voivat suositella sinulle jotakin. Myös kokeneilta lukijoilta kannattaa kysyä. Minähän siis olen sellainen kirjafriikki, että häpeilemättä kylässä säntään aina tutkailemaan kirjahyllyjä. Kerran olin kiinnostunut yhdestä jätkästä. Kun menin sitten sen luo kylään, katselin kirjahyllyjä ja bongasin sieltä Paolo Coelhoa. Minä en voi sietää Paolo Coelhoa! Kyllä se kiinnostus siinä vähän lopahti, täytyy myöntää. Kyllä minä siis ystävä voin olla sellaisen ihmisen kanssa joka hänestä pitää, mutta parisuhteeseen en lähtisi.”
Lukeminen on..
”..parasta mitä voit itsesi eteen tehdä. Ja muiden. Ja koko maailman.”
Kuvat: Meri Björn (Ronja) ja Mirkka Hautamäki