Äänikirjojen vapauttava voima

Asetan kuulokkeet korvilleni ja suljen kodin ulko-oven. Painan play-nappia ja kuulen kesän aikana jo sangen tutuksi tulleen Stephen Fryn äänen ilmoittavan, että kirja, jota olen juuri ryhtymässä kuuntelemaan on Harry Potter ja Kuoleman varjelukset. Olen pian jo päässyt tavoitteeseeni ja kuunnellut Potter -kirjat uudestaan monien vuosien jälkeen. Voi olla, että ilman äänikirjojen tarjoamaa mahdollisuutta tehdä jotain muuta lukemisen ohella, uusi lukukierros olisi lykkääntynyt taas useammalla vuodella. Maailmassa on niin monia tehtäviä asioita ja muita kirjoja luettavaksi, että edes nostalgia ja kaipuu takaisin Pottereiden maailmaan eivät aivan riitä siihen, että viitsisin tarttua uudestaan niihin kirjoihin ja istua paikallaan ne päälle sata tuntia, jotka omalla lukunopeudellani kuluisivat koko sarjan lukemiseen. Myöskään muu maailma ei anna siihen aikaa edes kesälomalla saatikka sitten kiireisen lukiovuoden keskellä, jolloin muutenkin tulee istuttua aivan tarpeeksi paikallaan ja kuljettua nenä kiinni oppikirjassa.

Äänikirjat ovat siis vapauttaneet ainakin itseni tekemään myös jotain muuta samalla kun luen. Olen kuunnellut niitä työmatkalla, pitkillä kävelylenkeillä, siivotessa, käsitöitä tehdessä ja ihan vain maatessani sohvalla kattoon tuijotellen. Ne ovat monilta osin korvanneet pitkät podcast-maratonit, joita aikaisemmin pidin ja useamman tunnin mittaiset soittolistat, joita olin kerännyt kävelyjä varten. 

Tietysti jokaisen ihmisen kohdalla on yksilöllistä, kuinka helppoa on keskittyä kuuntelemiseen samalla, kun tekee jotain muuta. Itse vaivun samalla tavalla kirjan maailmaan kuunnellessani kuin perinteisesti lukiessani, tein melkein mitä tahansa. Oikeastaan ainoastaan jonkin tekstin lukeminen, toisen henkilön kuuntelu ja monimutkaisten sekä keskittymistä vaativien asioiden tekeminen, kuten piirtäminen, eivät onnistu samanaikaisesti. Jäljelle jää kuitenkin monia aktiviteetteja, joiden aikana perinteisten kirjojen lukeminen olisi äärimmäisen vaikeaa ja mahdollisesti muille ihmisille sekä itselle vaarallista. Jokainen himolukija on varmasti kokeillut lukea kävellessään ihmismassojen keskellä, esimerkiksi kulkuvälinettä vaihtaessaan, ja meinannut törmätä muihin ihmisiin, koska valitettavasti ihmisellä ei ole toista paria silmiä, jotka tarkkailisivat muuta ympäristöä, kun kirjaa ei halua laskea käsistään. Äänikirjat kuitenkin ratkaisevat tämän ongelman, sillä vaikka osa keskittymisestä meneekin kuunteluun, jättävät ne silti vapaaksi näköaistin, ja törmäysriski pienenee huomattavasti.

Vaikka äänikirjat ovat käteviä, ja ne vievät tilaa ainoastaan puhelimen muistista, en siltikään luopuisi perinteisistä paperikirjoista. Niille on oma aikansa ja paikkansa ei niin hektisinä vuorokaudenaikoina, kuten esimerkiksi iltaisin, jolloin voi keittää kupin teetä ja istua sohvalle lukemaan ennen nukkumaanmenoa. Erilaiset lukemisen muodot toimivat kuitenkin hyvin rinnakkain, eivätkä sulje toisiaan pois. Vaikka olen nyt kesän aikana ehtinyt kuuntelemaan yli sadan tunnin edestä kirjoja, olen silti myös lukenut fyysisiä kirjoja ja kantanut niitä mukanani, kun en ole malttanut jättää lukemista kesken. Ei siis tarvitse ajatella, että äänikirjojen myötä tavallinen lukeminen häviäisi mihinkään, jos siitä pitää.

Äänikirjoista kirjoittamisen yhteydessä on tietenkin luonnollista vertailla niistä saatavia kielellisiä hyötyjä tavalliseen paperikirjaan. Ylen julkaiseman äänikirjoja käsittelevän artikkelin mukaan monet perinteisen lukemisen hyödyt voi saavuttaa myös äänikirjoja kuuntelemalla. Äänikirjojen kuuntelu helpottaa stressiä, laajentaa sanavarastoa ja kehittää kykyä keskittyä pitkiin kertomuksiin, mikä on ihmisaivoille tärkeää. Tietenkään oikeinkirjoitus, kuten pilkutus, tai mekaaninen lukutaito eivät kehity äänikirjoja lukiessa, sillä tekstiä ei konkreettisesti näe, eikä siten voi havaita, kuinka asiat kirjoitetaan.

Lukemisen hyödyt ovat kuitenkin ainakin omassa ajattelussani toissijainen seikka. Tärkeintä on tarina, joka vie mukanaan maailmaansa, koskettaa ja antaa ajateltavaa. Äänikirjat tarjoavat perinteisten kirjojen ohella mahdollisuuden lukea enemmän ja tilanteissa, joissa se ei muuten olisi mahdollista. Miksi tarinoita rakastava ihminen ei siis käyttäisi tilaisuutta hyväksi ja pakenisi kiireen keskellä toiseen todellisuuteen, jonkun muun henkilön maailmaan?