Gasellien Hätä-Miikka ja Päkä: ”Nuoria ei voi pakottaa lukemaan, vaan pitää tehdä niin hyviä kirjoja, että ne haluaa lukea niitä omasta tahdostaan.”

Huippusuositun Gasellit-yhtyeen Hätä-Miikka ja Päkä kertovat, että aikovat vastaisuudessakin kirjoittaa kirjoja musiikin ohessa. Heidän mielestään lukuintoa voidaan parantaa sillä, että nuorille kirjoitetaan heitä kiinnostavia kirjoja.

Kuinka luotte sanoituksenne?

Pekka: Sanoitusten tekeminen on tosi fiilispohjaista hommaa. Ei ole mitään yhtä tapaa siihen, miten niitä luodaan.

Miikka: Gaselleiden biisien sanoitukset saavat usein alkunsa siitä, että joku meistä on saanut oivalluksen biisin teemasta tai nimestä. Sitten sitä aletaan pyörittelemään yhdessä ja erikseen. Lopulta riimejä tulee paperille, kun niitä tarpeeksi kauan hautoo. Inspiraatiota ei voi vain odotella baarin nurkassa, vaan on otettava kynä kauniiseen käteen.

Minkälainen prosessi oli aivan mainion ”Sä maksat” -teoksen kirjoittaminen?

Pekka: Pitkä ja paikoitellen tosi rankkakin. Alettiin suunnittelemaan kirjaa jo varmaan vuonna 2012. Siitä kului kuitenkin vielä kolme vuotta ennen kuin uskallettiin istua alas ja kokeilla kirjoittamista. Meillä oli siinä vaiheessa aika tarkat suunnitelmat siitä, millainen kirja haluttaisiin tehdä, mutta kirjoitustyö vei silti melkein kaksi vuotta lisää. Etenkin ihan loppuvaiheilla oltiin aika tiukoilla, kun kirjaa editoitiin ja samalla piti tehdä Gasellien kanssa keikkoja ja hoitaa muutkin hommat kuntoon.

Miikka: Toisaalta kirjan kirjoittaminen oli aika paineeton prosessi. Me ei kerrottu sen tekemisestä työskentelyn aikana melkein kenellekään. Kai me vähän pelättiin, ettei se koskaan valmistuis tai siitä vaan tulis niin huono, ettei sitä voi julkaista. No, kukaan ei kuitenkaan odottanut meiltä kirjaa, joten ulkoisia paineita ei muodostunut. Tehtiin sitten vaan just sellainen kirja, joka haluttaisiin ite lukea.

Mikä pani teidät aikoinaan räpin ja hip hopin tielle? Onko teillä innoittajia, räppäsittekö kaveriporukassa?

Pekka: Kaikki alko oikeestaan siitä, että Käpylässä Miikkaa pari vuotta vanhemmat kelmit opetti sen räppäämään freestailia. Minä ja Thube sitten innostuttiin kans kokeilemaan, kun Miikka räppäsi jossain kotibileissä. Sen jälkeen kotibileet kuluikin usein siihen, että vetäydyttiin johonkin syrjäiseen huoneeseen räppäämään.

Miikka: Mulla oli sellanen bravuuri, että räppäsin aina vessoissa silloin. Oli se sitten yökerho tai jonkun koti. Väki kerääntyi sinne kuuntelemaan.

Pekka: Innoittajia räppäämisen on noiden käpyläläisten lisäks tosi paljon. Ainakin seuraavat pitää mainita: UGK, Jontti & Shaka, Screwed Up Click, Three Six Mafia, Ruudolf, Loost Koos, Heikki Kuula ja Brother Ali.

Miikka: Jep ja lukemattomat muut artistit ja yhtyeet. Mutta isoin sytyke tuli räppääviltä kavereilta. Eli kiitos Teemu ja Ilkka. Lepää rauhassa Ville.

Minkälaisia kirjoja itse luette, vai luetteko? Olisiko teillä suositella joitakin teihin vaikuttaneita kirjailijoita, sarjakuvataiteilijoita, yms.?

Pekka: Me taidetaan molemmat tykätä aika paljon kaikesta vähän överiksi vedetystä arkirealismista. Sellaisista kirjoista, jotka sijoittuvat suunnilleen nykyaikaan ja joiden hahmot uskot todeksi.

Miikka: Kyllä. Ja kirjan pitää tuntua. Sen pitää napata otteeseensa ja viedä mukanaan.

Pekka: Kirjailijoista tulee mieleen ainakin Tuomas Vimma, Tommi Liimatta, Brett Easton Ellis ja Charles Bukowski. Viime aikoina oon nauranut Pieruperseen sarjakuville Instagramissa.

Mitkä ovat omasta tuotannostanne teille kaikkein tärkeimmät kappaleenne?

Pekka: Jäniksen vuosi. Biisi on suhteellisen vanha ja se on tehty jo tyyliin vuonna 2012. Se ei välttämättä ole myöskään paras meidän tekemistä biiseistä, mutta siinä on tehty paljon oivalluksia, jotka ovat kuuluneet meidän musassa myöhemminkin. Mun mieltä lämmittikin tosi paljon, kun Jäniksen vuosi valittiin vastikään Ylex:n äänestyksessä sadan parhaan suomalaisen hip hop-biisin listalle. Ensinnäkin se oli biisi, jossa me otettiin korostuneesti arki mukaan meidän biiseihin. Aiemmin meidän biisit oli kertoneet bileistä tai jostain erikoismeiningistä. Nyt puhuttiinkin opintolainasta ja arjen kuluttavuudesta. Asioista, joihin ihmiset pystyi samaistumaan. Biisissä myös samplataan suomalaista indie-yhtyettä Reginaa. Musta on siistiä, että me on säännöllisesti lainattu juttuja suomalaisesta musasta, mikä tekee siitä vähän erilaisen kuuloista kuin jenkkiräppi.

Miikka: Mulla on hankaluuksia valita yksittäistä biisiä meidän tuotannosta. Enkä siihen mielelläni lähde. Jos on aivan pakko, niin sanon Mankka, leikoi & dekki. Se on meidän ensimmäinen kappaleemme ja on hienoa muistella matkaa joka sen jälkeen on taitettu yhdessä. Se ei ole välttämättä meidän paras biisi, mutta ihan mukiinmenevä ensimmäiseksi rap-biisiksi ja on mukava huomata, että jo siellä on ollut havaittavissa sellaista tiettyä meille ominaista henkeä ja soundimaailmaa.

Mitä on tulevaisuudessa tiedossa musiikin tai kirjallisuuden saralla?

Pekka: Tehdään tällä hetkellä taustatyötä meidän toista kirjaa varten. Tavoite olis päästä kirjoittamaan sitä ensi vuoden alusta alkaen. Saa nähdä milloin saadaan valmiiksi ja julkaistaan, mutta tuloillaan on. Musaa tehdään totta kai kanssa. Hätä-Miikan uus biisi julkastiin just joulukuussa ja Gaselleiden kanssakin ollaan oltu syksyllä tiiviisti studiolla. Ei olla menossa mihinkään!

Viime aikoina on paljon puhuttu nuorten lukutaidon heikentymisestä. Olisiko teillä heittää ideoita tai huomioita siitä, miksi lukeminen ei enää niin paljon kiinnosta? Voiko lukuintoa parantaa musiikin kuuntelun ja sanoitusten ymmärtämisen tai kirjoittamisen kautta?

Pekka: Mä en oikein usko, että musiikin kuuntelun avulla voidaan lisätä nuorten lukuintoa. Suomenkielisen musiikin kuuntelu tietysti parantaa kielellistä osaamista ja on sinällään arvokasta. Mun näkemyksen mukaan lukuintoa voidaan tehokkaimmin lisätä siten, että julkaistaan enemmän nuoria kiinnostavia kirjoja. Kustannusalan pitää pystyä tuottamaan nuorille sisältöä, jonka avulla ne pystyy haastamaan Netflixin ja Instagramin kilpailussa nuorten vapaa-ajasta. Ei nuoria voi pakottaa lukemaan, vaan pitää tehdä niin hyviä kirjoja, että ne haluaa lukea niitä omasta tahdostaan. Muuten ei kasva uusia lukijoita, eikä kirjoillekaan ole enää tarvetta. Ja tällä tarkoitetaan nimenomaan sitä, että on julkaistava kiinnostavia kirjoja kaikenlaisille nuorille. Pelkät Harry Potterit ei riitä. Ne on varmasti hienoja kirjoja, mut mua ei oo koskaan kiinnostanut tollanen fantasia. Me kirjotettiin nyt kirja graffitista ja toivon, että jatkossa nähdään lisää nuoria kirjailijoita, jotka kirjoittaa muista nuoria kiinnostavista aiheista.

Sanoituksenne ovat varsin vapautuneita, hauskoja ja oivaltavia. Kiinnostaisiko teidän julkaista lyriikkaa tai peräti runoutta, Paperi T:n tyyliin?

Pekka: Tällä hetkellä eniten kiinnostaa biisien sanoittaminen ja romaanien kirjoittaminen. Runous on omissa mielikuvissa paljasta tekstiä, jossa jokaisen sanan tulee olla jotenkin harkittu tai oman paikkansa ansainnut. Mielikuva voi kyllä olla aika lailla vääräkin. Joka tapauksessa meitä kiinnostaa enemmän vähän vapautuneempi kirjoittaminen, jossa kielellä leikitään.

Miikka: Olen samoilla linjoilla. Tuntuu, että on tullut jollain tapaa kotiin. Musiikin tekeminen ja kirjoittaminen tuntuvat tällä hetkellä innostavilta ja mielenkiintoisilta juuri tällaisenaan. Muulle ei varmaankaan löytyisi oikein aikaakaan.

Inspiroiko lukeminen räppien tekemistä?

Pekka: Kyllä! Kirjojen hienoin puoli on se, että niitä lukiessa pääsee tavallaan sukeltamaan muiden, joskin usein fiktiivisten, ihmisten ajatuksiin. Sitä kautta näkee, miten eri tavoin ihmiset hahmottavat maailmaa. Se helpottaa tarinoiden luomista, koska meidänkään biisit ei aina ole sata prosenttisesti meidän elämästä, vaan niissä yhdistellään eri ihmisten havaintoja.

Miikka: Kirjojen lukeminen myös kartuttaa sanavarastoa. Kielen rikkaus on nykyräpissä jäänyt ehkä vähän vähemmälle arvolle, mutta omasta mielestä se on olennainen osa suomenkielistä musiikkia tai taidetta ylipäänsä.

Kuinka päästä alkuun räpin tekemisessä?

 Miikka: Räpin tekemisen aloittamisen kynnys on 2000-luvulla madaltunut, koska nykyteknologian avulla riittävä studiokalusto mahtuu vaikka ihan omaan huoneeseen.

Pekka: Laitteet ovat myös nykyään suhteellisen edullisia, joskin alkuunpääsy nollasta jotain investointeja vaatiikin. Nykyisin alkuun pääsemisessä onkin tärkeintä motivaatio. Pitää haluta riittävästi tehdä räppiä, muut asiat kyllä järjestyvät. Meille oli siunaus, että räppiä alettiin tekemään yhdessä ystävien kanssa, jolloin se oli kokeilemisen ja oppimisen lisäksi myös yhteistä hauskanpitoa. Monet on kuitenkin opetelleet myös yksin. Sellaista paneutumista täytyy kyllä arvostaa.