Iida Kalanti: ”Lukeminen on parasta eskapismia oikeasta elämästä”
Tässä juttusarjassa Lukufiilis haastattelee lukemista rakastavia henkilöitä. Vuorossa on Kirjamimmit-yhteisön jäsen ja kirjasomettaja Iida Kalanti.
Oletko aina pitänyt lukemisesta ja miten innostuit siitä?
”Olen aina pitänyt lukemisesta, ja nenäni on käytännössä ollut kiinni kirjoissa siitä asti kun opin lukemaan. Isoja vaikuttavia tekijöitä lapsuudessa olivat kotoa saatu esimerkki ja kannustaminen lukemiseen. Ja tottakai se, että olen aina rakastanut tarinoita!
Yliopistovuosien aikana lukuinto hieman hiipui, mutta opintojen päätyttyä löysin lukemisen taas kunnolla elämääni. Takaisin lukemisen pariin minut innoitti suurelta osin kirjasome, erityisesti booktok, jonka kautta löysin paljon mielekästä luettavaa.”
Mikä inspiroi ja innosti sinut aloittamaan kirjasomen tekemisen?
”Seurailin pitkään muita tekijöitä, lähinnä ulkomaalaisia, sillä Suomen booktok oli silloin vielä hyvin pieni. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta esimerkiksi videoiden editoimisesta, mutta ajatus kiehtoi ja alkoi vähitellen kypsyä. Lopulta päätin perustaa oman tilin. Suurin motivaationi oli halu osallistua kirjallisuuskeskusteluun, inspiroida muita lukemaan ja päästä ilmaisemaan omaa luovuuttani. Ja intoilemaan kirjoista yhdessä muiden lukijoiden kanssa!”
Miten Kirjamimmit-yhteisö sai alkunsa? Mikä siinä on hienointa?
”Kirjamimmit sai alkunsa oikeastaan täysin sattumalta. Yksi meistä, Elisa, mainitsi ohimennen TikTok-postauksessaan, että olisipa mahtavaa kuulua lukupiiriin. Sinne me muut sitten kommentoimme, että niin olisi! Elisa tarttui onneksi tuumasta toimeen ja pisti meille yhteisen ryhmän pystyyn. Loppu on historiaa. On hassua ajatella, miten pienestä oli kiinni, että ylipäätään tutustuimme toisiimme.
Kirjamimmeissä ehdottomasti hienointa on lukemisen ilon levittäminen ja yhdessä tekeminen. Ja sen esille tuominen, että lukeminen on oikeasti cool harrastus ja sen ympärille keksii vaikka mitä yhteistä tekemistä kavereiden kanssa. Lukupiirit ovat myös erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin ja solmia ystävyyssuhteita. Olenkin Kirjamimmien kautta saanut neljä rakasta ystävää elämääni, jotka jakavat saman intohimon kirjoihin.”
Mikä lukemisessa on parasta? Mikä siinä kiehtoo?
”Parasta on ehdottomasti se, että yhden elämän sijaan lukemalla voi elää satoja muita elämiä. Parhaimmillaan toisen ihmisen kirjoittamista sanoista voi oivaltaa jotain uutta itsestään, tai saada vertaistukea asioihin, joita ei ole ikinä uskaltanut sanoa ääneen kenellekään.
Kun uppoudun kirjaan, muu maailma katoaa hetkeksi ja saan olla täysin toisaalla, jonkun toisen tarinassa, mielessä ja elämässä. Rakastan sitä, kun kirjat herättävät voimakkaita tunteita tai saavat ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Lukeminen on sekä turvapaikka että seikkailu: tapa rauhoittua, mutta samalla kokea jotain uutta. Lukemisen avulla pitää myös huolta siitä, että keskittymiskyky ja mielikuvitus eivät katoa doomskrollauksen ja lyhytvideoiden maailmassa.”
Mikä on elämäsi ikimuistoisin lukukokemus?
”Näitä on monia, mutta ensimmäisenä tulee mieleen ensikosketukseni romantasiaan, eli romanttiseen fantasiaan. Kuten monilla muilla, myös minulla ensimmäinen romantasia oli Sarah J. Maasin Acotar-sarja. Sarjan ensimmäisen ja toisen kirjan kokonaisuus pyörii mielessäni usein, enkä ole onnistunut sen jälkeen saamaan mistään muusta kirjasta täysin samaa tunnetta!”
Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
”Näitäkin on niin paljon. Olisi upeaa päästä fantasiakirjojen maailmaan, vaikka totuus on, että tuskin pärjäisin siellä. Elsie Silverin Chestnut Springs -sarjan maalaismiljöö olisi myös ihana!”
Mitä kirjaa vinkkaisit luettavaksi helmikuussa?
”Yhdistän jostain syystä talvikuukaudet trillereihin ja historiallisiin kaunokirjoihin, eli helmikuulle suosittelen näitä:
- Freida McFadden: Älä valehtele
- Tatiana Elf: Huijari
- Lucinda Riley: Italialainen tyttö
- Laura Andersson: Tähtipölyn Bulevardi ja sen jatko-osa, Tähtipölyyn kirjoitettu (julkaistaan helmikuussa!)”
Lukeminen on…
”parasta eskapismia oikeasta elämästä.”