Lasken kirjan kädestäni ja jään tuijottamaan sen kantta. Kyyneleiden juovat ovat kuivuneet kasvoilleni, mutta hymyilen. Jälleen yksi kirja luettu ja olen tarinaa rikkaampi. Toivon, että toisetkin löytäisivät tämän lukemisen ilon. Koulussa ja mediassa kuulee jatkuvasti lukemisen tärkeydestä ja sen erilaisista hyödyistä. Moni nuori on jo kyllästynyt jatkuvaan paasaukseen siitä, että pitäisi lukea, koska sitä ja koska tätä. Mitä jos saisi lukea sen sijaan, että pitäisi?
Lukutaito on nyky-yhteiskunnassa erittäin tärkeä taito. Lukutaito ei tarkoita vain sitä, että osaa lukea. Se on kykyä tulkita erilaisia tekstejä ja niiden viestejä ja tarkoituksia. Tällaisen kriittisen lukutaidon merkitys korostuu jatkuvan informaatiotulvan maailmassa, eikä taitavaksi lukijaksi kehity kuin lukemalla. Minkäänlaista oikotietä ei ole. Sen lisäksi että se on tärkeä taito, lukemisella on myös lukuisia muita hyötyjä, joista puhutaan nykyään paljon. Tutkimukset kertovat, että se vähentää stressiä, parantaa oppimistuloksia ja luvataan jopa, että lukeminen pidentää elinikää. Vaikka lukemisesta seuraa monia tärkeitä hyötyjä, mielestäni ne eivät itsessään saa ketään pitkällä aikavälillä lukemaan.
Minä luen koska saan siitä niin paljon iloa. Lukeminen merkitsee minulle tunnetta. Se on innostus, kun olen matkalla kotiin ja muistan, että minulla on hyvä kirja kotona odottamassa. Se on keskustelu, jonka käyn ystävän kanssa, kun saamme selville lukeneemme saman kirjan. Se on kyyneleitä, jotka tippuvat kirjan sivuille, ja naurua, joka pulppuaa yllättäen. Se on seikkailuja, hahmoja ja maailmoita, joihin pääsen kurkistamaan lukemalla. Minua eivät varsinaisesti kiinnosta hyödyt ja tutkimustulokset. Varmasti keskittymiskykyni on parantunut, omaksun tietoa helpommin ja olen empaattisempi, mutta ne ovat minulle vain lukemisen sivutuote.
Lukemisen aloittaminen hyötyjen takia ei ole yhtään huono lähtökohta. Jos ei kuitenkaan löydä itseä kiinnostavaa luettavaa, vaatii melkoista itsekuria jatkaa lukemista pitkällä aikavälillä. Mielenkiintoisten kirjojen löydyttyä lukeminen ei ole velvollisuus, joka täytyy suorittaa. Siitä tulee viihdettä, joka tuo iloa ja sisältöä elämään ja kaupan päälle saa vielä siitä seuraavia hyviä vaikutuksia. Oletko joskus kohdannut ajatuksen – oli se sitten tiedostettu tai ei – että jokin kirjallisuuden laji on vähemmän arvostettua luettavaa? Esimerkiksi romanttinen kirjallisuus, fantasia tai sarjakuvat leimataan helposti kevyeksi hömppäkirjallisuudeksi. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että kenenkään lukuiloa ei puhallettaisi sammuksiin minkäänlaisella väheksynnällä. Ihmisten lukumieltymykset ovat erilaisia ja hyvä niin. Joskus voi löytää uusia ulottuvuuksia testaamalla jotain erilaista, mutta kenenkään ei tarvitse lukea tietynlaista kirjallisuutta, jotta lukeminen olisi arvokasta.
Joka kerta, kun joku kysyy minulta kirjavinkkejä, tunnen onnistuneeni. Jotain olen tehnyt oikein, jos minut tunnetaan ihmisenä, joka levittää lukemisen iloa. Uskon, että kun löytää oikean kirjan, kuka tahansa voi innostua lukemisesta. Annetaan siis kaikkien lukea juuri sitä mitä huvittaa ja viedään yhdessä kirjojen ilon viestiä eteenpäin.
Kirjoittaja on Lukufiiliksen toimituskuntalainen.