Joulussa ja lukemisessa ei ole kyse suorittamisesta

Joululoma. Vihdoinkin on aikaa rentoutua täydellisesti ja lukea kaikki paksut romaanit, joita on kertynyt lukupinoon yöpöydälle. Piparit ja joulutortut tuoksuvat, koti on puunattu puhtaaksi lattiasta kattoon, ja koko perhe istuskelee joulusaunan jälkeen sulassa sovussa lukemassa lahjaksi saatuja kirjoja. Sävy sävyyn asetellut kynttilätkin luovat tunnelmaansa, kaikki on täydellistä ja kirja imaisee jo ensisivuilta mukaansa…

Tai sitten ei.

Entä jos täydellinen unelmajoulu ei toteudukaan? Jos käykin niin, että kiireisen syksyn jälkeen ajatuskin leipomisesta ja sukuloimisesta aiheuttaa vain stressiä? Eikä lukemisestakaan tule mitään, kun uupuneet aivot eivät jaksa keskittyä, ja kirjan ääressä joko nuokkuu puoliunessa tai harhautuu näpräämään kännykkää?

Joulu on monelle vuoden parasta lukuaikaa. Kirja on hyvä ja suosittu joululahja, ja lomapäivinä on tavallista helpompi tarttua uuteen romaaniin tai tietokirjaan – etenkin kun sellaisen on juuri saanut lahjaksi joltakin läheiseltä ihmiseltä, joka on osannut valita kiinnostavan kirjan.

Joululoma, jos mikä, on erinomainen lukuloma.

Lomasuunnitelmia tehdessä ja kirjapinoa kootessa on kuitenkin hyvä muistaa, asiat harvoin sujuvat täydellisesti. Mitä kovemmat odotukset ja paineet joululomaan liittää ja mitä enemmän innokkaita suunnitelmia tekee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joulu alkaa vain stressata. Nykyihmiselle on iso haaste ihan oikeasti rentoutua, levätä, päästää syke laskemaan. Näissä asioissa on jo tavoitetta kerrakseen!

Lukeminenkin on usein haasteellista; on oma taitonsa pystyä rauhoittumaan kirjan ääreen, keskittymään pitkäksi aikaa vain kirjan sanoihin ja niiden kertomaan tarinaan. Etenkin, jos syksy on ollut touhottamista paikasta toiseen minuuttiaikataululla, saattaa joulukirjan kanssa käydä niin, että sanat kieppuvat silmissä ja ajatus harhailee.

Mikä silloin auttaisi?

Tässä muutama ajatus, jotka aion itse yrittää pitää mielessäni tänä jouluna:

1. Joulussa ja lukemisessa ei ole kyse suorittamisesta. (Eikä muuten kirjojen kirjoittamisessakaan, huom.!) Jokainen saa viettää joulua omalla tavallaan, kuuluipa siihen sitten pipareita ja kauneimpia joululauluja tai jotakin ihan muuta. No, perheessä toki joutuu tekemään kompromisseja senkin mukaan, mitä muut haluavat. Mutta lukemisen suhteen saat päättää ihan itse. Kuuntele siis itseäsi ja mieti, mitä oikeasti haluat lukea.

Ei kannata vertailla itseään ihmisiin, jotka lukevat 50 kirjaa vuodessa, jos sellainen ei omaan rytmiin sovi. Ei tarvitse väkisin lukea Tarua sormusten herrasta loppuun, jos jokainen sivu jumittaa; sen sijaan voi kokeilla jotakin uutta nuortenkirjaa, jossa ei ole liikaa sivuja. Lukuhaasteet ja diplomit voivat tsempata lukemisen ääreen, mutta ei missään nimessä kannatta ottaa huonoa omatuntoa siitä, jos vaikkapa tämän vuoden lukutavoite ei täytykään.

2. Lukemisesta on paljon hyötyä, mutta ennen kaikkea lukemisen pitäisi olla hauskaa. ”Hauskuus” voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta lukemisesta pitäisi siis ennen kaikkea nauttia – jollakin tavalla. Joku nauttii viihdyttävän huumorin lukemisesta, joku kauhutarinan tarjoamista kylmistä väreistä, ja joku nauttii saadessaan runoista kielellisiä herkkupaloja maisteltavaksi. Tärkeintä on löytää kirja, jonka lukemisesta oikeasti saa mielihyvää ja jonka äärellä viihtyy.

Lukemisen lukuisat hyödyt, kuten sanavaraston ja empatiakyvyn kasvaminen ja keskittymiskyvyn paraneminen, karttuvat sitten siinä sivussa!

3. Kuuntele kehoasi ja helli aivojasi. Jos joulukirjaa lukiessa silmäluomet lupsahtelevat kiinni, mene ottamaan päikkärit. Jos päätä särkee ja ajatus takkuaa, kokeile tehdä joogaliikkeitä edes viiden minuutin verran tai käy metsässä kävelemässä viisitoista minuuttia. Yritä vasta sitten lukea uudestaan. Ja kun luet, älä luovuta heti, vaikka ensimmäiset sivut etenisivätkin hitaasti. Anna aivoillesi aikaa sopeutua hektisen moniajon jälkeen tähän uuteen tilaan, jossa tavoite onkin keskittyä yhteen asiaan kauan. Se voi olla aluksi todella työlästä, mutta jos vain pääset vauhtiin, aivosi kiittävät lopulta.

Lukeminen vaatii ponnisteluja, mutta samalla se nimenomaan tarjoaa aivoille lepoa. Lukeminen on niin erinomainen tapa harjoittaa keskittymistä, rauhoittaa mieltä ja ottaa samalla vähän lomaa omassa päässä vilisevistä ajatuksista ja murheista. Kirja kutsuu hengittämään syvään, kääntämään sivua kaikessa rauhassa ja unohtamaan kalenterissa odottavan to-do-listan sekä tammikuun lukujärjestyksen.

Kokeile siis tänä jouluna jättää kännykkä yöpöydälle ja ota sen sijaan kirja kainaloosi, kun heräät. Pidä pyjama päällä vielä aamupalan jälkeen ja asetu sohvalle kirjan ja suklaarasian kanssa. Sytytä vaikka pari kynttilääkin, tuskin niistä haittaa tunnelman luomisessa on. Vaikka mieleesi pulpahtaa kaikenlaista muuta, niin yritä istua aloillasi äläkä heti säntää räpsimään tilanteesta instakuvia tai lajittelemaan villasukkalaatikkoa.

Kokeile ja katso, mitä tapahtuu. Kuka tietää, vaikka kirja veisikin sinut saman tien uusiin maailmoihin ja täyttäisi mielesi kutkuttavilla ajatuksilla, ja pian huomaisit jo tuijottavasi takakantta sivujen loputtua!

Toivotan kaikille Lukufiiliksen lukijoille rentoa joulua ja hyvien lukukokemusten täyteistä uutta vuotta!

Kuva: Marek Sabogal, Gummerus

Katri Alatalo on  jyväskyläläinen fantasiakirjailija. Tänä vuonna häneltä ilmestyi teos Ikuisesti siskoni (Gummerus), joka ammentaa kelttiläisistä myyteistä.