Kirja kuunneltuna vai painettuna?

Äänikirjat eivät ole minulle vieraita. Olen vain tottunut kuuntelemaan niitä CD-levyltä. Pienenä saatoin tuntikausia istua huoneessani, kuunnella äänikirjaa ja näperrellä jotain samalla. Kun tarina loppui, kuuntelin viimeisen levyn monta kertaa uudestaan, koska en jaksanut vaihtaa levyä. Nykyään levyä ei tarvitse vaihtaa, vaan äänikirja soi puhelimesta ja jatkuu samasta kohtaa, kun laitat se pauselle. Niinpä päätin testata minkälaista on kuunnella äänikirjoja puhelimesta ja nyt kerron, mitä huomioita olen tehnyt. 

Kuuntelin Holly Jacksonin kirjan Kiltin tytön murha opas. Se oli hyvä, eikä mielipiteeni äänikirjoista ainakaan kirjasta jää kiinni. Alussa oli hankala tottua lukijan ääneen ja ylipäätään siihen, että kuuntelen, en lue kirjaa. Se meni kuitenkin ohi ja pääsin nopeasti kuuntelemisen makuun.  

Huomioita, joita tein: äänikirja oli mahtava nukkumatti. Pitkäkseen, äänikirja soimaan, ja ei muuta kuin unten maille. Kunhan vain muistaa laittaa äänikirjan pauselle, tai yö- ajastimen päälle ennen kuin nukahtaa, sillä oikean kohdan etsiminen seuraavana päivänä ei oikein innosta.  

Yksi harmillinen asia, jonka olen huomannut on, että tuttaviltani, jotka pelkästään kuuntelevat äänikirjoja, jää monesti juuri ne parhaat kirjat kokematta lukijan takia. Äänikirja-kokemus on vahvasti sidoksissa lukijaan, ja siihen pitääkö kuuntelija siitä. Sen takia kirja, joka olisi luettuna ihana, jääkin kesken kuunneltuna.  

Mielestäni äänikirjoihin ei myöskään syvenny samalla tavalla kuin painettuun kirjaan. Kun kuuntelee äänikirjaa on koko ajan tehtävä samalla jotain. Jos vain istut aloillasi pyöritellen peukaloita, huomio harhailee helposti muualle äänikirjasta. Jokin yksinkertainen tekeminen, kuten kävelylenkki tai vaikka värityskuvan värittäminen voi olla hyvä puuha, mutta homma muuttuu helposti multitaskaamiseksi. Toisaalta yksi äänikirjojen hyvistä puolista on se, että samalla voi siivota tai tehdä jotain muuta vastaavaa, mutta se voi myös syödä keskittymistä kirjasta. Kun luet, sinulla on vain kirja ja siihen on suunnattava kaikki huomio. Parasta lukemisessa onkin mielestäni se, kuinka unohdat ulkopuolisen maailman ja uppoudut täysin kirjan maailmaan. Sellainen ei ainakaan itselläni toteutunut, kun kuuntelin kirjaa.  

Pohdin myös, kertooko äänikirjojen suosio keskittymiskyvyn heikentymisestä tai suorituspaineista. Tunteesta, että koko ajan pitäisi olla tehokas ja saada aikaan asioita. Voi olla, mutta se varmasti riippuu paljon myös ihmisestä. Toisille kirjojen kuunteleminen on vain luonnollisempaa tai helpompi osa arkea.  

Lukihäiriöisille ja muillekin, joille painettuun kirjaan keskittyminen on vaikeaa, äänikirjat ovat upea mahdollisuus. Ja voihan olla niinkin, että äänikirjojen kautta kiinnostus myös paperisiin kirjoihin kasvaa.  

Oma lempparini on edelleen painettu kirja, mutta saatanpa jatkossa tarttua myös äänikirjaan useammin. Haastan myös teidät, joille äänikirjat ovat vieraita, kokeilemaan niitä. Saatat yllättyä positiivisesti.  

Mitä mieltä sinä olet äänikirjoista? Kumpi on lempparisi painettu vai kuunneltava kirja?