Kirjailija Päivi Lukkarila antaa vinkkejä omakustantamiseen
Kuva: Juha Mustonen
Kirjailija Päivi Lukkarila kertoo, että hänen tuotantonsa punainen lanka on ymmärtää ihmisiä kirjoittamalla heistä. Hänen uusin teoksensa Kuinka saavutetaan zanshin (Nokkahiiri, 2020) käsittelee poikaa joka pelaa CS: GO:ta ja haaveilee ammattipelaajan urasta. Lukkarila päätyi kirjoittamaan tällaisesta hahmosta, sillä halusi ymmärtää, miten jotkut pystyvät uppoutumaan peleihin moniksi tunneiksi kerrallaan. Hän myös kertoo, että hänen kirjojensa päähenkilöt ovat usein ujoja ja hiljaisia, toisin kuin hän itse.
Lukkarila päätyi kirjailijaksi ottamalla osaa Karisto-kustantamon kirjoituskilpailuun vuonna 2006. Hän tuli kolmanneksi, kun tehtävänantona oli kirjoittaa moderni tyttökirja.
”Lapsena kirjoittelin sinikantisiin vihkoihin omia kirjoja ja tykkäsin ainekirjoituksista — nämä klassiset!”, hän kertoo kirjoittamishistoriastaan.
Lukkarilan mielestä kirjailijaksi tulemisessa isoin askel on se, että uskaltaa näyttää omia tekstejään toisille. Silloin kirjoittajan silmät avautuvat. Itse saattaa kohdella omaa tekstiään liian ankarasti, mutta toisaalta myös katsoa joitakin asioita sormien läpi.
”Kirjoittajastahan tietysti riippuu, kenelle uskaltaa antaa tekstinsä luettavaksi. Nykyään voi kuitenkin tutustua esimerkiksi somen kautta muihin nuoriin kirjoittajiin ja saada sieltä palautetta.”
Pöytälaatikkoteksti esille
Lukkarilan uusin kirja on julkaistu omakustanteena. Hän tarjosi tekstiä kustantamolleen ja muutamalle muullekin, mutta päätyi kustantamaan sen itse, jotta sen karate-sivujuonne pysyisi ajankohtaisena.
”Se yllättää kuinka kauan käsikirjoitukset saattavat pyöriä kustantamoissa. Oli tuloillaan olympialaiset — jotka kuitenkin peruuntuivat — ja karate olisi ollut ensi kertaa kisalajina ja Suomella edustus. Ajattelin että jos tulee menestystä, olisi kiva olla kerrankin aallonharjalla siinä mistä kirjoitetaan.”
Lukkarila epäilee ettei olisi uskaltanut julkaista kirjaa omakustanteena ilman VaLas (Vapaat Lasten- ja nuortenkirjailijat) -kollektiivia. Sen on perustanut joukko suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. VaLas on apuna perinteistenkin kustantamojen kautta julkaiseville kirjailijoille siksi, että erilaiset työt vaativat erilaiset julkaisutavat. Lisäksi normaalioloissa yhteisö kokoontuu ja jäsenet jakavat kokemuksia ja apua toisilleen.
”Yhteisöllisyys auttaa, tämä on kuitenkin usein aika yksinäistä hommaa.”
Mitä sitten on tehtävä, jotta saisi pöytälaatikkotekstinsä kovien kansien väliin ja kaikkien nähtäväksi?
Omakustanteen polulla on ensinnäkin löydettävä ammattitaitoinen kustannustoimittaja, sanoo Lukkarila. Jonkun on nähtävä teksti. ”On olemassa kustannustalojen ulkopuolisia, ammattimaisia kustannustoimittajia, jotka voivat auttaa käsikirjoituksen valmiiksi saattamisessa. Tietysti kaksi kirjailijaa tai sellaiseksi aikovaa voivat myös toimittaa toistensa tekstit.”
Toiseksi kohdaksi Lukkarila nostaa kirjan graafisen ilmeen. Mielenkiintoinenkaan tarina ei pääse kirjastoihin tai kirjakauppoihin ja siten saa lukijoita, jos kansi on mitäänsanomaton tai taitto on pielessä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että teksti ulottuu sivujen laidasta laitaan, fonttivalinta on vaikealukuinen tai välistys eli kirjainten välinen etäisyys on pielessä.
”Omakustanteen taittajaksi kannattaa löytää ammattilainen, mutta toisaalta sivuntaitto-ohjelmien hinnat ovat nykyään jo varsin kohtuullisia, jos haluaa tehdä homman itse. Jos tekee taiton itse, kannattaa perehtyä asiaan. ”
Ennen kirjan painamista omakustanteen tekijän täytyy tilata kirjalleen ISBN-numero Kansalliskirjastosta. Ilman sitä kirjojen välityspalvelut, Kirjavälitys ja Booky, eivät voi välittää kirjaa eteenpäin kirjakauppoihin ja kirjastoihin.
Taiton jälkeen on aika neuvotella painopaikan kanssa kappalemäärästä ja ensipainoksen hinnasta.
”Toisaalta onko sen pakko olla fyysinen kirja?”, Lukkarila kysyy. Hänestä nuoret kirjoittajat vertautuvat nykyään tubettajiin, jotka saattavat tehdä vuosia videosisältöä lähinnä perheidensä ja ystäviensä katsottavaksi ennen kuin lyövät läpi. Lukkarila ehdottaa, että aloitteleva fantasiakirjailija julkaisisi hypoteettisen fantasiatrilogiansa ensimmäistä osaa ilmaiseksi vaikka blogissa tai instagramissa.
”Kun sanoo, että instagram-tilillä on 38 tuhatta seuraajaa, kiinnostaisiko julkaista tämä kirjana, niin varmasti ollaan kiinnostuneita.”
Lukkarilan vinkit nuorille kirjoittajille
Lopuksi Päivi Lukkarila kertoo kaksi käsi kädessä kulkevaa vinkkiä Lukufiilistä lukeville nuorille kirjoittajille.
”Ensinnäkin: Kirjoita. Joka päivä vaikka kaksikymmentä minuuttia, ihan sama mitä sieltä tulee. Määrää voi nostaa ylöspäin, mutta joka päivä vähintään tuo määrä, sillä vaikeinta on aloittaminen.”
”Toinen on se, että jonkun verran törmään vetämilläni kirjoittajakursseilla nuoriin, jotka sanovat etteivät lue mitään. Netflixinkin katsominen on ihan hyödyllistä, mutta jos sävellät musiikkia etkä koskaan kuuntele musiikkia, on se varmaan tosi vaikeaa. Kun lukee, näkee, millaisia tekniikoita taitavat kirjailijat käyttävät ja ehkä myös huomaa asioita, joita osaisi sanoa paremmin tai joita voisi välttää. Eli lue ja kirjoita vähän joka päivä.”
Päivi Lukkarila esiintyy 5.–8. toukokuuta virtuaalisesti järjestettävällä LANU! -festivaalilla, joka keskittyy kotimaiseen lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuuteen. Koko ohjelma on Instagram Live -lähetyksiä lukuun ottamatta katsottavissa tapahtuman YouTube-kanavalla toukokuun loppuun saakka.
Juttu on toteutettu Otavan Kirjasäätiön tuella.