Kirjallisuuden voima ei katso ikää
Savoy-teatteri oli perjantai-iltapäivänä loppuunmyyty. Katselin ympärilleni ja näin paikalla pelkkiä aikuisia. Ymmärränkö keskusteluista sanaakaan, mietin selatessani Helsinki Litin käsiohjelmaa. En ollut Antti Holman Kauheimpien runojen lisäksi lukenut yhdenkään paikalla olevan kirjailijan teoksia, joten luonnollisesti ajattelin, etten tajuaisi keskusteluista mitään.
Kaikki vähäisetkin huoleni haihtuivat heti alussa, kun onnekseni ymmärsin Märta Tikkasen, Linda Boström Knausgårdin ja Juha Itkosen ruotsinkielisestä keskustelusta suurimman osan sekä kielen että sisällön puolesta. Vaikka kaikki keskustelut olivat joko englanniksi tai ruotsiksi, niitä oli helppo seurata. Kirjailijat kertoivat omien teostensa lisäksi elämästään, kirjailijan työstä ja kirjallisuudesta ylipäätään. Erityisen mielenkiintoinen oli Petina Gappahin, Aris Fioretoksen ja Sirpa Kähkösen keskustelu, jonka aiheina olivat muun muassa empatia, kulttuurinen omiminen ja kirjallisuuden voima.
Vierailevat kirjailijat vaikuttivat rennoilta ja aidoilta, eivätkä keskustelut olleet kuivia, vaan erittäin mielenkiintoisia ja hauskoja. Oli mahtavaa kuunnella työlleen omistautuneita ja inspiroivia kirjailijoita. Jokaisen keskustelun jälkeen päällimmäinen ajatus oli, että minun täytyy saada käsiini juuri tuo kirja.
Helsinki Lit oli lämminhenkinen tapahtuma, jossa kohtasivat eri kulttuurit ja kirjallisuuden lajit. Tapahtuma toimi samalla loistavana kuullunymmärtämisharjoituksena englannin ja ruotsin ylioppilaskirjoituksia varten. Jos en olisi osannut kieliä suhteellisen hyvin, tapahtuma olisi voinut tuntua pitkäveteiseltä tai vaikeasti ymmärrettävältä. Neljä ja puoli tuntia hurahti kuitenkin varsin nopeasti kirjallisuudesta nauttien ja sen voimaa ihmetellen.
Kaikki keskustelut löytyvät myös Yle Areenasta, vaikka tunnelmaa Savoy-teatterissa ei voikaan tv-ruudun välityksellä kokea. Suosittelen ensi vuoden Helsinki Lit -tapahtumaa kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille nuorille ja aikuisille. Eikä haittaa, vaikka ei ymmärtäisikään kaikkea; tapahtuman jälkeen ymmärtää jo paljon enemmän.
Selena Hurme, Herttoniemen yhteiskoulun lukio