Kirjaston digitaalinen tulevaisuus

Kuva: Otto Rantanen

Kirjastopäivillä Hämeenlinnassa ohjelman juontaja Henriikka Tulivirta pyytää kaikkia, jotka ovat kuulleet kirjastojen muuttuvan turhaksi digitalisaation takia, nostamaan kätensä ylös. Kaikki nostavat kätensä. 

Kirjastojen digitalisaatiolla tarkoitetaan montaa asiaa. Suurimmat kysymykset liittyvät aineistojen eli kirjojen, lehtien ja levyjen muuttumiseen digitaaliseen muotoon. Digitalisaatio tarkoittaa myös netissä olevia kirjaston palveluita kuten varausjärjestelmiä, asiakaspalvelua ja sähköisten kirjojen lukualustoja. Koska digitalisaation osa-alueita on paljon, kellään tuskin on yksinkertaisen myönteistä tai kielteistä kantaa aiheeseen. 

Suomen Kirjastoseuran järjestösihteeri Riikka Rajala liittää digitalisaatioon sekä toiveita että huolia. Lähtökohtaisesti Kirjastoseura suhtautuu tulevaisuuden digitalisaatioon myönteisesti, onhan sen kynästä lähtöisin ehdotus kansallisesta e-kirjastopalvelusta. Tulevaisuus ei kuitenkaan tule itsestään.

“Paljon osataan jo, mutta vielä pitäisi olla enemmän laadukasta kirjastohenkilökunnan koulutusta. Siihen tarvittaisiin resursseja”, Rajala sanoo. Hän näkee kirjastojen tulevaisuuden silti optimistisesti. 

“Suomalaisilla on suuri rakkaus kirjastoihin. Ne ovat käytetyin kulttuuripalvelu.”

Kirjastopäivien ammattimessuille pisteensä on pystyttänyt myös yritys nimeltä Axiell. Seppo Lindström ja Marko Weissmann kertovat, että yrityksen Quria-alusta on kirjastojen digitalisaatiota edesauttava tuote. Quria on esimerkki siitä, mitä digitalisoitunut kirjasto voisi käytännössä tarkoittaa. Se auttaa henkilökuntaa rekisteröimään ja luetteloimaan sähköisiä aineistoja niin, että ne näkyvät selkeästi asiakkaalle. Jo nyt kirjaston asiakas näkee tietokannasta, missä kaikissa muodoissa kirjaa on saatavilla. Lindströmin mukaan Qurian avulla voisi nähdä onko kirjasta tehty esimerkiksi elokuvaa tai äänikirjaa, ja missä ne olisivat saatavilla. 

Digitalisaation monet puolet

Kirjastojen digitalisaatiosta puhutaan myös Kirjastopäivien paneelikeskustelussa keskiviikkona 15.6. Keskustelemassa ovat kirjastonhoitaja Mika Kähkönen Imatralta, e-informaatikko Tuija Kalke Helsingistä, Kirjastokaistan tuottaja Riitta Taarasti sekä informaatikko Ilkka Marjanen Hämeenlinnasta. Haastattelijana toimiva Suomen Kirjastoseuran Ville Vaarne kehuu aluksi digitalisaatiota, sillä se mahdollistaa alueellisen tasa-arvon, käyttämisen nopeuden sekä lukemisen vapauden. Toisaalta on paljon ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää laitteita, yleisöstä huomautetaan. 

Paneelikeskustelussa saadaan konkreettisia esimerkkejä kirjastojen sähköisistä palveluista. Koronapandemian alettua Mika Kähkönen alkoi pitää kirjavinkkauksia videoimalla ne. Hän ei ollut ennen kuvannut itsestään videoita. Kontrastina on Riitta Taarastin edustama Kirjastokaista, joka tuottaa vuodessa noin 300 videota. Osa on kirjastojen henkilökunnalle, osa on kaikkien käytettävissä. Katsotuimmat ovat keränneet miljoona katselukertaa. Taarasti ei näe tekemisen tapojen välillä vastakkainasettelua, vaan toivoo lisää Kähkösen kaltaisia paikallisia kokeilijoita.

Kirjastoista puhuttaessa painottuvat usein kirjat. Digitalisaatio koskettaa kuitenkin myös musiikkia. Viime vuosina vinyylien ja CD-levyjen myyntiluvut ovat kääntyneet pitkästä aikaa hienoiseen nousuun. Kirjastoissa eri puolilla Suomea kuitenkin keskitetään CD-kokoelmia ja lopetetaan fyysisten levyjen hankintaa. Syy on ilmeinen. Musiikkia, toisin kuin kirjoja, voi kuluttaa maksutta netissä. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston musiikkihankinnoista vastaava Ilkka Marjanen näkee kuitenkin musiikkiharrastuksen lisääntyneen. Hänestä ei tarvitsisi aina keskittyä eri formaattien lainauslukuihin, vaan esimerkiksi kirjastojen bändihuoneet voitaisi ajatella osaksi ihmisen musiikillista elämänkaarta

Yhteinen e-kirjastohanke ihastuttaa ja huolestuttaa

Mikä sitten on yhteinen, kuntarajat ylittävä e-kirjastopalvelu, josta Riikka Rajalakin puhui? Siitä tulee paneelikeskustelun loppuun kertomaan hankkeen projektipäällikkö Suvi Sivulainen. Hän kertoo, että suunnitteilla on yhdistää kirjastojen e-kirjapalvelut, joita on tällä hetkellä yli 40 erilaista. Alusta näyttäisi käyttäjän silmään yhtenäiseltä, mutta sinne tuottaisi sisältöä moni sisällöntarjoaja. Hankkeen pitäisi valmistua vuonna 2024. Suunnitelmissa on myös e-kirjastotunnus kirjastokortin rinnalle. 

Tunnelma jännittyy, kun Otavan liiketoimintapäällikkö Noora Al-Ani sanoo suoraan hankkeen kuulostavan huolestuttavalta. Otava veti muutama vuosi sitten äänikirjansa pois kirjastojen saatavilta, sillä kirjailijat eivät saa lainauskorvauksia digiaineistoista. Al-Ani on huolissaan kirjailijoiden ansioista. Lisäksi hän ei haluaisi nähdä kehitystä, jossa kaikki luetaan sähköisenä, ja kirjastot paikkana menettäisivät merkityksensä.

“Jos en olisi viettänyt lapsuudessani aikaa kirjaston turvallisten seinien sisällä, en olisi tässä”, hän sanoo. Kirjailijoiden ansiot ovat laajempi huolenaihe, joka liittyy muuhunkin kuin kirjastojen lainauskorvauksiin. Kirjailijoille maksetaan pieniä summia myös kaupallisilla e- ja äänikirja-alustoilla. 

Tilanne ei laukea, vaan jokainen lähtee jatkamaan Kirjastopäiviä kuultuaan mitä keskustelun eri osapuolet ovat asiasta mieltä. Kirjastojen digitalisaatio liittyy koko muun yhteiskunnan digitalisaatioon, kun moni muukin yhteiskunnan peruspilari siirtyy osittain tai jo kokonaan verkkoon. Kirjastolaiset muistuttavat myös siitä, että jos digitalisaatioon ei laiteta resursseja eli uusia työntekijöitä tai enemmän palkkaa nykyisille, tarkoittaa se käytännössä vain lisää työtä. 

“Vaan eihän meidän näitä tarvitse miettiä, tehdään vain niin kuin Amerikassa”, eräs kirjastotyöntekijä kommentoi yleisöstä panelisteille sarkastisesti.