Räppärin kolumni: ”Kirjoitin nuorena siitä, miten metallipuolen opiskelijat haisee”

Äiti: ”Musa pois ja syömään!”
Minä: ”Oota mä rokkaan stadikan viel kerran!”

Oma kiinnostukseni räppiin lähti liikkeelle, kun porukat osti kuunneltavaksi Pikku G:n ensimmäisen levyn. Se oli salee se rytmikkyys ja soljuva flow, mikä sai pauloihinsa. Jotenkin se rimmailu kuulosti sika makeelta! Jo ala-aste -ikäisenä hypin ympäri huonetta näkymätön mikki kädessä ja kuvittelin, että olen lavalla. Aika mielipuolista!

Intin jälkeen muutin Stadiin, ja silloin aktiivinen musanteko alkoi. Olin toki kirjoitellut nuorempana riimejä siitä, miten pahalta kouluruoka maistuu tai miten metallipuolen opiskelijat haisee (hyvät aiheet), mutta en ollut ottanut musaa hirveän ”tosissani” ennen tätä.

Nykyään suhteeni räppiin on vähän muuttunut, kun olen (ainakin näennäisesti) kasvanut pojasta mieheksi. Olen alkanut enemmän tutustumaan tämän musatyylin historiaan ja alkanut analysoimaan enemmän sitä, miten joku biisi on tehty ja mistä se koostuu. Toki digaan edelleen ns. ”aivot narikkaan” tyylisestä tavasta kuluttaa musaa, ja kun se oikea biisi kolahtaa, luukutan sitä 24/7!

Aiheet musiikkiini tulevat hyvin vahvasti omasta elämästä ja siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu. Hyvin yleistä on toki ”värittää” hieman lyriikkaa, jolloin siitä tulee kiinnostavampaa. Koitan aina löytää tuttuun aiheeseen jonkun uuden kulman, josta sitä käsittelen.

Tällä hetkellä luen Antti Tuiskusta kertovaa elämäkertaa, ja se on avannut paljon uusia puolia artistina olemisesta ja musabisneksestä! Yleensä luen sellaisia kirjoja, joissa on ennalta-arvaamaton juoni ja samaistuttavat hahmot. Vuosien varrella lukemistani kirjoista on erityisesti jäänyt mieleen Heikki Salon Kahlekuningaslaji. Lämmin suositus siis sille!

Kolumnin kirjoitti Ajatus, rap-/pop-musiikkia tekevä, helsinkiläinen artisti. Tuotanto löytyy spotifysta ja youtubesta nimellä Ajatus.

”Mikäli kiinnostaa nähdä mun pärstää sun ruudulla, Instagram löytyy: @ajatusofficial.”