“Olette Beltheranin kaupungissa majatalossa. Kello on puoli kymmenen illalla, ja näette nurkkapöydässä istuvan hahmon. Hänellä on edessään olutkolpakko, hän siemailee siitä harvakseen ja polttelee pitkää piippua. Äkkiä hän vetää kaapunsa kätköistä pitkän käärön, nostaa sen pöydälle ja luo kysyvän katseensa teihin. Samalla hetkellä kuulette kuinka majatalonisäntä huudahtaa tiskin takaa. Ovesta on astunut sisään kaksi valtavan kokoista soturia täydessä sotisovassa miekat paljastettuina. He huomaavat nurkkapöydän hahmon. ‘Kuole, Fornos!’ he huutavat yhdestä suusta ja ryntäävät tämän kimppuun kaataen tuoleja ja tönien syrjään hämmästyneitä majatalovieraita. Fornos nousee, heittää kaapunsa syrjään ja astuu miekkamiehiä vastaan. Silloin tunnistatte nimestä, että hän on etsimänne tietäjä, ja tajuatte että käärö on oltava kartta, jota olette etsineet kaupungista koko päivän. Teillä on sekunteja aikaa. Mitä teette?”
Aloitin roolipelihommat neljätoistavuotiaana Keski-Maa-roolipelillä. Sen jälkeen olen kokeillut muitakin: Runequestia, Cyberpunkia ja muutamaa muuta, mutta palasin aina takaisin Tolkienin maailmaan.
Vuonna 2004 aloitin Keski-Maahan sijoittuvan kampanjan, joka muotoutui kerrottaessa, laajeni ja syveni, ja lopulta venyi kolmetoistavuotiseksi mammutiksi; saimme sen päätökseen tänä vuonna!
Pelaajia oli neljä. Minä pelinjohtajana sekä kolme muuta pelaajaa. Istuntoja meillä oli kymmeniä ja kymmeniä.
Jokaista pelikertaa varten on pelinjohtajan kirjoitettava tarina, jonka hahmot pelaavat läpi. Tällainen seikkailu on kuin pienoisromaani, jonka rungon luo pelinjohtaja, mutta yksityiskohdat viimeistelevät pelaajat. He pelaavat luomiaan hahmoja, jotka meidän kampanjassamme olivat puolhaltia Luciel, valtava soturikääpiö Fern, sekä noldohaltia, maagi Athaenas.
Pelinjohtaja edustaa koko ympäröivää maailmaa, kaikkine elementteineen. Hän kuvailee kaiken vuorokaudenajasta ja säätilasta lähtien. Hän kertoo, minkälainen näkymä pelaajia odottaa, kun he kulkevat mielikuvitusmaailmassa eteenpäin. Tuleeko tiellä vastaan majatalo, rosvojoukko, vai maanvyörymä. Pelaajat päättävät, kuinka heidän hahmonsa toimivat kulloisessakin tilanteessa, ja tarina etenee sen mukaan.
Jos aikaisemmassa majataloesimerkissä pelaajat päättävät ryhtyä taistelemaan miekkamiesten kanssa, on nämä ei-pelaajahamot kirjoitettava valmiiksi ennen seikkailua, samoin nurkassa odottava Fornos-tietäjä. Näille hahmoille rakennan taustan ja erilaiset taidot, sekä mahdolliset kiinnostavat esineet: maaginen miekka, karttakäärö, näkymättömäksi tekevä kaapu ja niin edelleen. Mitä tarkemman taustatyön pelinjohtaja tekee, sitä uskottavampi ja tunnelmallisempi seikkailu on. Majatalosta piirrän tarkan kartan kellareita ja toisen kerroksen huoneita ja parvekkeita myöten, ja kaikki pelissä esiintyvät hahmot rakennan valmiiksi.
Avoin maailma ja mahdollisuudet
Koska pelin maailma on avoin, eli pelaajien hahmot voivat tehdä käytännössä mitä tahansa, tarinan luojan on otettava kaikki huomioon. Jos esimerkiksi seikkailun tärkein käänne on saada haltuun Fornosin karttakäärö, on mahdollista että hahmot eivät koskaan auta tietäjää vaan pakenevat miekkamiehiä takaovesta. Silloin pj:llä on oltava varasuunnitelma jolla houkutella pelaajat ovelle takaisin, muuten hän on pulassa! Yleensä kuitenkin pelaajat hakeutuvat päin vaaraa, sillä taistelun melske on roolipelin kiinnostavinta antia. Taisteluissa kartutetuilla kokemuspisteillä hahmot nousevat tasoja ja saavat uusia kykyjä, ja näin kasvavat tarinan mukana. Ja jokaiseen konfliktiin sisältyy riski: jos hahmo kuolee, on se mennyttä.
Omassa pelissämme kaikki selvisivät kampanjan läpi hengissä. Lopulta he olivat mahtavia valtiaita, jotka ratsastivat kohti viimeistä auringonlaskua kuin entisajan haltiakuninkaat ikään.
Hyvä seikkailu muistuttaa rakenteeltaan laatusarjaa: jokaisessa jaksossa juoni etenee sekä makro- että mikrotasolla. Kampanjan pääteema kulkee siis eteenpäin, mutta jokaisessa sessiossa on oltava oma kaarensa, omat vaaransa ja palkintonsa. Molempien tasojen kuljettaminen vaatii harjoittelua, mutta muuttuu helpommaksi pelin edetessä ja kokemuksen myötä, sillä ainekset seikkailuun on helpompi löytää lähdemateriaalin karttuessa.
***
Mikä on pöytäroolipeli?
Pöytäroolipeli on alkuperäinen ja ensimmäinen roolipelaamisen muoto. Nimitystä pöytäroolipeli (engl. tabletop role-playing game) käytetään kuitenkin yleensä vain silloin, kun halutaan erityisesti tehdä ero muuhun roolipelaamiseen,käytännössä lähinnä larppaamiseen. Tavallisesti puhutaan yksinkertaisesti roolipelistä.
Pöytä ei ole pelissä välttämätön, pelata voidaan muuallakin kuin pöydän ääressä, mutta tavallisesti käytetään kuitenkin kynää ja paperia. Paperille voidaan kirjata pelin tapahtumia ja myöhemmin tarvittavia tietoja, kuten henkilöiden tai paikkojen nimiä tai erilaisia toimintaohjeita. Tärkein paperi on kuitenkin se, jolle merkitään pelihahmon tiedot. Pelin alussa siihen kirjoitetaan ainakin pelihahmon nimi ja ne tiedot, jotka ovat kyseisen pelin kannalta oleellisia. Pelin aikana hahmolomakkeeseen päivitetään hahmon kuntoa, tietoja ja taitoja koskevat muutokset. Hahmolomakkeelle voidaan pelin kannalta välttämättömien tietojen lisäksi esimerkiksi laatia hahmolle sukupuuta tai henkilöhistoriaa, piirtää hahmosta kuvia tai merkitä pelihahmon muistiinpanoja.
Lähde: Roolipelitiedotus / Sami Koponen