Kun äänikirjoihin tuli taustamusiikki
Äänikirjat ja podcastit ovat alkaneet lähentyä toisiaan. Nopea vilkaisu viime vuosien tietokirjoihin osoittaa, että äänikirjamuotoon tehtyjä teoksia tehdään nyt laajemmalla työkalupakilla, kuin pelkällä yhden lukijan taktiikalla.
Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Katleena Kortesuon Rikospaikkana Vastaamo on kustantaja Tammen tiedotteen mukaan “uudenlainen yhdistelmä perinteistä äänikirjaa ja haastattelumuotoista podcastia”.
Riku Rantalan viime syksynä julkaistua Myyrmanni – kun maailmat räjähtivät taas luonnehditaan “poikkeukselliseksi äänidokumentiksi”. Se näyttää enemmän podcastilta kuin äänikirjalta, mutta on julkaistu äänikirjapalvelu Storytelissa.
Molempia esimerkkejä yhdistää se, että ne kertovat rikoksesta ja kytkeytyvät siten true crimen kaanoniin. True crime eli oikeista rikoksista kertominen on yksi kuunnelluimmista – ja tuottavimmista – podcast-genreistä tällä hetkellä.
Olli Seuri on hämmentänyt soppaa entisestään. Ensin hän teki Ylelle Avoin kysymys -podcastin. Siinä tekemiään haastatteluita aineistona käyttäen syntyi Vastapaino-kustantamolle Avoin kysymys -tietokirja. Ja lopulta kirjasta tehtiin vielä äänikirja, jonka tuotti podcasteja Seurin kanssa ennenkin tehnyt taiteellinen tuotantoyhtiö Artlab. Äänikirja ei jää pelkän yhden lukijan varaan, vaan tekstin seassa on dramatisoituja esimerkkihaastatteluja, kirja kun käsittelee haastattelutekniikkaa.
Miksi äänikirjat ja podcastit sitten ovat alkaneet lähentyä toisiaan? Podcast-tuotantoyhtiö Jaksomedian toimitusjohtaja Olli Sulopuisto arvelee kyseessä olevan osaltaan raha.
– Äänikirjapalveluissa on buffet-hinnoittelu. Kun voi vaihtaa teosta ilman että se maksaa enää sen enempää, voi tulla kiusaus hylätä vaikea äänikirja. Fyysisiä vaikeita kirjoja ehkä jaksetaan lukea, koska sellainen on kuitenkin hankittu, hän sanoo.
– Ja kun kuuntelemaansa teosta voi milloin vain vaihtaa, tulee kysymykseksi se, miten pidetään kuuntelija mahdollisimman pitkään mukana. Siihen tarkoitukseen halutaan keksiä ja lainata uusia keinoja esimerkiksi podcasteista.
Myös Jaksomedialla itsellään on kokemusta podcastien ja äänikirjojen toisiaan puoleensa vetävästä voimasta. Se julkaisi Ulla Järven äänitietokirjan Armoton media. Tai siis tietokirjan, jonka Järvi halusi julkaista äänenä. Jaksomedia tarkasteli tekstiä – sen rakennetta ja kerrontaratkaisuja – ja joillakin muutoksilla se solahti podcast-alustoille kuten Spotifyhyn.
– Mietimme, että eihän sellaista viiden tunnin äänipötköä voi vain laittaa jonnekin. Jaoimme kirjan käsikirjoituksen jaksoiksi ja yritimme laittaa joka jakson loppuun jonkun koukun, joka innostaisi kuulijaa klikkaamaan seuraavaakin jaksoa, Sulopuisto selittää.
Sulopuisto kertoo, että tällaiset ratkaisut voivat olla niin äänikirjapalveluille kuin podcasteja tekeville pienille tuotantoyhtiöille kustannustehokkaita ratkaisuja. Jos taustaäänillä tai aidon haastattelunauhoituksen käyttämisellä kuulija tosiaankin saadaan kuuntelemaan juuri se teos loppuun asti, voitettu kuunteluaika on tullut suhteellisen halvaksi.
– Sanon nykyään toimittajaystävilleni, että jos vain mahdollista, tee se haastattelu nyt varmuuden vuoksi jollain laitteella, jonka äänenlaatu on siedettävä. Koska nimenomaan journalististen tekstien eli tarinallisten tietokirjojen puolella tämä on yleistynyt ja tulee varmaan yleistymään.
Kaunokirjallisuus ei ole kuitenkaan jäänyt täysin sivustakatsojaksi. Juha Itkosen uutuuskirja Teoriani perheestä (Gummerus, 2023) on “rikastettu äänikirja”. Siinä on Storytelin toteuttama äänisuunnittelu, jossa Itkosen lukeman tekstin taustalla kuullaan musiikkia ja perhe-elämän autenttisia ääniä. Podcasteista, kuunnelmista ja radioteatterista tuttuja äänilavasteita.
Sulopuiston näkemyksen mukaan tekstin on kuitenkin edelleen kannettava.
– Voithan yrittää laittaa pianon pimputusta taustalle, mutta jos kirja on tylsä, ei se äänimatto sitä pelasta, hän summaa.
Äänikirjojen kuunnelmoituminen tulee Sulopuiston arvion mukaan muuttamaan käsitystä ohjelmien ja kirjojen raja-aidasta. Sisällön markkinoilla voi alkaa mennä iloisesti sekaisin se, mikä on kirja ja mikä ohjelma. Niitä tuottavat tekijätkin joutuvat ehkä asennoitumaan uudestaan.
– Samoin kävi jo aiemmin TV-sarjojen kanssa. Onko se striimattu Netflix-sarja vai Ylen tekemä sarja, ja onko se TV:ssä vai Yle Areenassa? Kaikki ovat kuitenkin sarjoja. Sama varmaan tapahtuu podcasteille, hän pohtii.