Kustannus Z:n nuoret kirjailijat

Kustannus Z on kustantamo, joka julkaisee laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jonka tekijöitä ovat nuoret itse. Lukufiiliksen haastattelussa Kustannus Z:n nuoret kirjailijat Riina Aho ja Kuura Juntunen kertovat, miten kirjat syntyivät.

Kuvat: Kuura Juntunen, Riina Aho (kuvan ottanut Julia Aho)

“Kaverini vinkkasi minulle Kustannus Z:n kilpailusta, johon sitten osallistuin. Olin yksi kilpailun ikäryhmäni voittajista, joten kirja päätyi julkaisuun.” Kertoo Riina Aho, yksi Kustannus Z:n nuorista kirjoittajista. Myös toinen nuori kirjailija, Kuura Juntunen osallistui samaan kilpailuun nähdessään mainoksen Instagramissa.

Riina Ahon kirja “Kaikki tiet vie koomaan” ilmestyi marraskuussa 2021. Hän valmistui lukiosta keväällä ja pitää nyt välivuotta. ”Olen kirjoittanut tarinoita jo 6-vuotiaana, mutta aktiivisesti aloin kirjoittaa 13-vuotiaana. Silloin kirjoitin lähinnä runoja, mutta myöhemmin tykästyin proosaan.”

Riinan teos on novellikokoelma, jonka tekstit käsittelevät tärkeitä asioita. Novellikokoelma sisältää pitkälti tekstejä mielenterveyden haasteista ja nuoruudesta yleensä.

“Kirjan julkaisussa pelottivat hieman itselle läheisten ihmisten reaktiot, kun taas ns. suuren yleisön reaktio ei oikeastaan jännittänyt. Kirjassa pelotti lähinnä omakohtaisuus ja sen näkyminen niille, jotka tuntevat minut.”

Kuura Juntusen kirja “Mähän tiesin ettei täällä ole mitään” ilmestyi heinäkuussa 2022. Kirja kertoo erityisesti epävarmoista hetkistä. Kuuralle kirjoittaminen ja lukeminen on osa häntä.

Kirjan hahmo Helle kohtaa aloittaessaan lukion muita samanikäisiä sateenkaarinuoria epävarmassa maailmassa. Kuura aloitti kirjoittamisen jo ala-asteella.

“Muistan olleeni suunnilleen 11-12 vuotias, kun opettajani antoi minun lukea ääneen tekstiäni koko luokalle. Uskon sen olleen iso osa kasvamisprosessiani kirjoittajana.”

Kaksikko kertoo kirjojensa synnystä ja julkaisusta

“Kyse alusta asti oli siitä, että kuvaisin jotenkin omaa maailmaani. Olen itse queer ja ystäväni ovat queer, ja siispä lähes kaikki hahmot romaanissa ovat queer. Halusin romaanin sisällä käsitellä sellaista tiettyä vapautta, mikä tulee nuoruudessa ja mitä Helle löytää parannuttuaan masennuksesta, ja tavallaan siinähän on juuri se epäreiluus, siinä että Helle elää taas ja se viedään pois. Siinä on sellainen ironia. Se on pohjimmiltaan tragedia, vaikka kaikkien queer-tarinoiden ei missään nimessä pitäisi olla tragedioita. Silti siitä tuli tragedia. Ja tavallaan sen tragedian ulkopuolella on kyse siitä, että mitä se tarkoittaa, että Helle on trans? Mitä se tarkoittaa, että Leeni on aseksuaali? Se on reflektio todellisesta maailmasta. Todellisen maailman ihmiset ovat transihmisiä ja aseksuaaleja ja homoja, ja todellisen maailman ihmiset voivat ihan yhtä lailla rakastua ja seikkailla ja olla olemassa omina itsenään. ”

Kirjan julkaisu on ollut jännittävää ja mielenkiintoista, jopa toisinaan hieman pelottavaa mutta se on myös herättänyt kiitollisuutta. Kipinä ja haave omasta kirjasta on itänyt kauan:

“Hyvältähän se tuntui! Kirjan julkaiseminen oli itselleni iso asia, josta olin haaveillut lapsesta pitäen. En kuitenkaan ollut ajatellut, että se tapahtuisi ihan vielä. Loppujen lopuksi kuitenkin koen, että nuoria kirjailijoita kaivataan kentälle (etenkin nuortenkirjallisuuden pariin, mutta toki muuallekin), joten olen iloinen, että voin osallistua siihen työhön itse. Minulla on aina ollut tosi iso tarve tulla nähdyksi tekstieni kautta, ja mikäpä olisi siihen parempi tapa kuin kirja.” Kertoo Riina häneltä kysyttäessä miltä kirjan julkaisu on tuntunut ja onko hän aina halunnut kirjoittaa sellaisen.

“Eniten pelotti lähettää ns. oma lapsi maailmalle. Pelotti se, että teksti on nyt sitten siellä, eikä sitä voi enää muokata tai pyöritellä pöytälaatikossa.

Kaikista isoin tunne on varmaan kiitollisuus, eihän tällaista joka päivä tapahdu. Hermoilen välillä siitä, että kirjan hahmot ovat nuoria ja olen itse myös nuori. Siinä edustaa jotakin itseä suurempaa. Se, että minulla on tämän kirjan myötä ääni, on tosi arvokasta ja merkittävää, koska nuorten pitäisi edustaa itseään ja kertoa itse omia tarinoitaan, mutta onhan se nyt pelottavaa.” Vastaa Kuura.

Kirjoitusprosessin monet vaiheet

Kirjoitusprosessiin kuuluu useita vaiheita ja se on pitkä projekti. Kirjan kirjoittaminen on kuitenkin myös opettavaista ja kehittävää.

“Siinä oli paljon omaa kasvua ja prosessia. Alkuperäinen käsikirjoitus syntyi kuukauden sisään, mutta se oli valmis vasta suunnilleen kolmen vuoden päästä siitä. Minä itse kasvoin matkalla, tapani kirjoittaa muuttui ja korjasin ja uudelleenkirjoitin paljon asioita, joista en enää pitänyt tai jotka eivät enää sopineet elämääni tai siihen, millaisena näin itse elämän ja elämisen.” Kertoo Kuura kirjansa synnystä.

“Kirjoitusprosessini oli lähinnä keräilyä. Kaivelin ja muokkasin vanhoja tekstejäni ja sovitin niistä sitten novellikokoelman. Toki kirjoitin myös joitakin uusia novelleja mukaan. Ne tulivat hetkissä, ja kirjoitankin yleensä aina kokonaisen novellin tai muun tekstin kerralla. Kirjoitan käytännössä aina samojen teemojen ympärillä, mutta näkökulmani vaihtelee. Otan aiheita ympäriltäni ja omasta elämästäni. En aina edes tunnista mistä joku ajatus tulee, mutta sen tiedän, että kirjoitan tunne edellä.” Riina kertoo.

Klassikoita ja suosikkikirjailijoita

Luetteko paljon?

“Luen. Luen paljon klassikoita tällä hetkellä, etenkin englanniksi, mutta luen paljon myös suomeksi”

Kuuran suosikkikirjat ja kirjailijat: “Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupunki, Umberto Econ Ruusun nimi, Janice Hallettin The Twyford Code ja Oscar Wilden The Picture of Dorian Gray.”

“Luen nykyään aika vähän, liiankin vähän, mutta joskus kuitenkin. Eniten luen taiteellista nykyrunoutta, mutta myös hyvät romaanit (etenkin säeromaanit) ja tietokirjatkin menevät. Viimeksi luin Mona Blingin 23 transmyyttiä. Lempikirjani on ehkä Paperi T:n Post alfa. Klassikoista pidän Kellopeliappelsiinista ja Kissani jugoslaviasta. Myös Sam Pink on kirjailijoista loistava.” Kertoo Riina omista lukutottumuksista ja suosikeistaan.

Vaikutukset kirjan henkilöhahmoihin

Molempien nuorten kirjailijoiden kirjoissa esiintyvät hahmot ovat saaneet vaikutteita myös heistä itsestään. Riinan kirjassa hahmot ovat hänen eri puolia sekä ajatuksia tunteista ja oireista. Kuura kertoo omista kirjan hahmoistaan seuraavasti:

“Kyllä, hahmot (erityisesti päänelikko) muistuttavat minua joissain määrin, ja osa

yksityiskohdista on lainattu ystäviltä tai minulta. Esimerkiksi, Caesarin sängyllä on romaanin alkupuolella Antti Tuisku -paita, samanlainen kuin minulla (Antti Tuisku At Sea -keikkapaita) ja Julian ja minä kuuntelemme samaa podcastia.”

Millaiset asiat tukevat heitä kirjoittaessa?

Riinaa ovat tukeneet kirjoittaessa erilaiset kirjoituskurssit ja -ryhmät:

“Ne pitävät intoa yllä ja tuovat tuoreita ajatuksia kirjoittamiseen. Minulle kirjoittaminen on kuitenkin itsessään asia, joka tukee, ja elinehto. Minun on vaikea nähdä itseäni kirjoittamatta.”

“Kirjoittaminen on kivaa ja sen pääasiallinen tarkoitus on olla kivaa. Tavoitteellisuus on vaan yksi osa kirjoittamista. On hienoa, jos haluaa tulla tosi hyväksi ja silloin kannattaa lukea oppaita, käydä kursseilla ja ennen kaikkea kirjoittaa paljon, mutta tärkeintä on, että kirjoittaminen pysyy itselle mielekkäänä”. Vinkkaa Riina.

“Perhe, ystävät. Luetutan usein tekstejä ystävilläni ja kuuntelen palautetta. Musiikki auttaa paljon, sen kanssa tulee hyvä flow, ja on helpompi keskittyä. Voimia alkavaan talveen!” Vastaa Kuura.