Lukutoukkien kerho

Lukutaito ja kirjojen omistaminen ovat vuosisatoja olleet vaurauden ja älyn merkkejä. Viime vuosikymmeninä varsinkaan nuorten keskuudessa lukemista ei kuitenkaan ole paljon arvostettu ja lukijat on usein leimattu esimerkiksi yksinäisiksi, tylsiksi tai nörteiksi. Ihan viime vuosina lukemista on yleisesti aloitettu arvostamaan uudelleen, kun ihmiset ovat löytäneet taas kirjojen pariin. 

Lukeminen on hyvin yleistä ainakin meillä täällä Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan yli kolme neljäsosaa suomalaisista on lukenut vähintään yhden kirjan viimeisen vuoden sisällä. Moni kuitenkin pitää lukemisen vain omana asianaan, jos siitä ei ole saanut hyvää palautetta.

Muistan, että ala-asteella minä ja ystäväni luimme kirjoja ja välillä puhuimme niistä koulussakin. Meidät leimattiin lukutoukiksi. Itse en siitä kovin piitannut, koska en ajatellut sen olevan negatiivinen asia. Olin tyytyväinen lukutoukkien kerhossa. Nimittely kuitenkin lannisti osaa ystävistäni, ja he lopettivat lukemisen. 

Lukeminen on tärkeää mielelle ja aivoille. Se parantaa sanavarastoa, empatia- ja keskittymiskykyä ja tukee mielen- ja aivojen terveyttä. Lukemisella on erityisesti rauhoittavia vaikutuksia, ja totta kai siitä myös oppii. Lukeminen auttaa omien tunteiden sanoittamisessa ja vahvistaa itsetuntemusta. Vaikka lukevia ihmisiä usein kuvaillaan sisäänpäinsuuntautuneiksi, lukeminen auttaa myös sosiaalisissa tilanteissa. 

Torkkelin kuvataidelukion ensimmäisen vuoden opiskelija Alma koki itse ennakkoluuloja ennen kuin pääsi lukemisen makuun. “Lukeminen tuntui ajanhukalta, ja kun koulussa pakotettiin lukemaan, se tuntui epäreilulta”, Alma kertoo. “Miksi meidät pakotetaan johonkin, mitä ei halua tehdä? Teki mieli heittää kirja nurkkaan ja luovuttaa.” 

Viitisen vuotta sitten Alma löysi kirjan, joka toi muistoja hänen omasta lapsuudestaan: Tove Janssonin Taikatalvi. “Muistin kymmenet, kenties sadatkin tunnit, joita vietin lapsena katsoen Muumilaakson tarinoita”, Alma muistelee. “Halusin herättää nämä muistot uudelleen, joten kokeilin lukea kerrankin omasta tahdostani jotain.” 

On tärkeää, että luettava on kiinnostavaa ja mielekästä itselle. Kun koulussa määrätään luettavaksi tietty kirja, se ei välttämättä ole juuri itselle sopiva. Kirjaan, jonka on itse valinnut omien ajatusten mukaan, on helpointa uppoutua. Almakin ymmärsi, että lukeminen on mukavaa, kun juoni kiinnostaa, eikä hän enää näe lukemista vain pakkopullana. Nyt Alma on innostunut lukemisesta enemmän ja lukee vapaa-ajallakin koulun lisäksi. “Nykyään lukeminen tuntuu palkitsevalta raskaan päivän jälkeen”, hän kertoo.  

Perhekin vaikuttaa siihen, miten suhtautuu lukemiseen. Monet vanhemmat lukevat lapsille, kun he ovat pieniä, tai rohkaisevat lukemaan koulun ulkopuolellakin. Alma muistelee, miten hänen isänsä luki hänelle Ronja Ryövärintytärtä, kun hän oli pieni. “Nykyään luen itsekin välillä pikkusisaruksilleni”, Alma kertoo. “Välillä saan perheeltäni myös kirjasuosituksia, jotka ovat usein olleet oikein hyviä!”

Myös lukijoiden kesken on ennakkoluuloja. Paljon lukevat eivät välttämättä laske lukijoiksi  vähän lukevia tai vain tiettyä genreä, vaikka fanifiktiota, lukevia ihmisiä. Näitä ennakkoluuloja tulisi vähentää. Vaikka joku lukisi genreä, joka ei sovi juuri sinulle, se ei tee sinusta yhtään parempaa ihmistä. Monet kirjat, esimerkiksi paljon somessa viime aikoina pyörinyt Colleen Hooverin It Ends With Us, ovat saaneet paljon kritiikkiä. On tärkeää kuitenkin muistaa, että jos on tarvetta kritisoida, kannattaa kritisoida vain kirjaa, ei kirjailijaa, erityisesti ei lukijaa.

Lukijoita ovat kaikki ne, jotka haluavat lukea ja toivottavasti löytävät lukemisesta mielihyvää. Lukijaksi ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa. Jos vaikka tätä lukiessa kiinnostus kirjoihin herää, kaikki ovat tervetulleita lukutoukkien kerhoon.