Marraskuun teemana mahdolliset maailmat

Löydän itseni silloin tällöin selailemasta NASA:n virallisia sivuja. Josko NASAlla tällä kertaa olisi rekrytointi auki… tai josko jossain tarvittaisiin vaikkapa aivan tavallista suomalaista kirjallisuudenopiskelijaa, edes johonkin pieneen ja mitättömään hommaan. Tai josko NASA hakisi aivan tavallista vapaeehtoista ihan piskuiselle kuulennolle vain. Matka kansainväliselle avaruusasemalle riittää kyllä myös!

Toistaiseksi unelmatyötä ei ole ollut tarjolla.

Uteliaisuuttani avaruutta kohtaan olen kuitenkin pystynyt tyydyttämään ja ruokkimaan varmasti kaikkein tuntemalla keinolla. Kirjoittamalla ja lukemalla. Suosikkiteokseni aiheesta on Hergén Tintti ja päämääränä Kuu (1957), jossa Tintti ystävineen astuu ensimmäisenä ihmisenä Kuun kamaralle. Jännittävässä kaksiosaisessa sarjakuvassa Tintti omalaatuisine ystävineen valmistautuu matkaan, jota johtaa huonokuuloinen ja briljantti professori Tuhatkauno. Humoristisuudestaan ja seikkailullisuudestaan huolimatta sarjakuva onnistui mielestäni taltioimaan kuumatkasta jotakin todella olennaista – ja siis vielä ennen aikaa, kuin ihminen oli Lunan kraatereilla kompastellut.

Juuri marraskuu kaikista maailman kuukausista innostaa minua unelmoimaan avaruudesta. Tämä pimeys, ja, luvallanne sanoen, ankeus, suorastaan pakottaa minut toisiin maailmoihin, ja toisiin tunnelmiin. Katsomaan jälleen suloisia kesällä otettuja kuvia tai tutkimaan rantalomakohteiden tarjouksia. Toisaalta löydän näistä suomalaisista olosuhteista paljon mielikuvitustani herättävää. Kuvittelen joskus pimeinä aamun tunteina ja ruuhkabussiin sulloutuneena olevani jo sukkulassa, jossa luonnollisesti on ahdasta, ja jossa kanssamatkustajia yhtä lailla tuntematon määränpää ahdistaa. Se helpottaa pimeän arjen sietämistä. Unelmointi ja spekulointi.

Marraskuun teemana on mahdolliset maailmat.

Aihe on varmasti kutkuttava ja hykerryttävä lähtökohta kenelle tahansa kirjoittajalle ja lukijalle. Esittelin tekstin aluksi itse asiassa jopa populaarikulttuurin ja tieteiskirjallisuuden kuluneimman aineiston, eli avaruusmatkailun ja vieraiden planeettojen potentiaalilla pohdiskelun. Tosiasiassahan sanapari mahdolliset maailmat voi tarkoittaa ja edustaa vaikka mitä. Mahdollinen, vieras ja toinen maailma voi tarkoittaa vaikka todellisuutta, jota tarkastellaan esimerkiksi toisen lajin, eläinten näkökulmasta.
Kuinka eläin näkee aikamme? Mikä ylipäätänsä on eläimen aikakäsitys? Haaveilevatko nuo peurat, jotka juuri ohitimme pellon laidalla, laillani kaukaisista tähdistä?

Toisille ihmisille mahdolliset maailmat tarkoittavat yksinkertaisesti parempaa paikkaa ja huomista. Paikkaa, jossa yksinkertaisesti on hyvä olla.
Erityisesti ihmisille, jotka kärsivät sorrosta ja ulkopuolisuudesta, mahdollisuus kirjoittaa ja lukea, voi olla konkreettinen ja elintärkeä portti toiseen maailmaan.

Tässä kuussa haastattelemme kirjailija-äidinkielenopettaja Marja Mäkeä, joka on kirjoittanut fantasiakirjan, joiden päähenkilöille myös se mahdollinen toinen maailma käy ahtaaksi. Haastattelemme spekulatiivista fiktiota kirjoittavaa Artemis Kelosaarta, jonka esikoisteos onkin sitten melkoista rajojen rikkomisen karnevalistista ilotulitusta edvardiaanisen ajan Lontoosta.  Tässä kuussa lukijamme saavatkin nauttia erityisen paljon kirjailijoiden kuulumisista, sillä julkaisemme myös nuortenkirjailija K. K. Alongin haastattelun. Alongin käsialaa ovat jännittävät teokset Kevätuhrit (2016) ja Ansassa (2017). Olemme myös kysyneet kirjailija Anne Leinoselta hyviä lukuvinkkejä marraskuulle, joka onkin lukukuukausista parhain.

Jos inspiroiduit kuukauden aiheesta, lähetä tekstisi meille. Se voi edustaa mitä muotoa tahansa, ja sen voit lykätä osoitteeseen lukufiilis@lukukeskus.fi

-Aura Nurmi