Mistä aiheista nuoret kirjoittavat juuri nyt?

Sain kunnian olla mukana BoD:n ja Lukufiiliksen Nuoruus. Nyt. -kirjoituskilpailun tuomaristossa kirjailijan Marisha Rasi-Koskisen ja kirjailija Jyri Paretskoin sekä BoD:n Saara Golombekin kanssa. Tekstejä tuli huikea määrä, peräti 185 kappaletta. Kiitämme kaikkia kilpailuun osallistuneita! Jyri ja Marisha valitsivat kirjaan 15 parasta tekstiä ja kaksi voittajaa. Voittajiksi nousivat 17-vuotias tamperelainen Otto Rantanen ja 16-vuotias nurmijärveläinen Noora Helsto. Näistä yhteensä 17 tekstistä kootaan kirja, joka julkaistaan kevään aikana BoD:n kautta. Kirjan tuotto ohjataan Lukufiilis-lehden toimintaan.

Tuomaristossa tehtäväni oli lukea kaikki tekstit ja valita niistä 25 suosikkia. Tehtävä ei ollut helppo, sillä lähes jokainen teksti kosketti minua, kukin omalla tavallaan. Olen itsekin vielä nuori, joskin aikuisuuden kynnyksellä. Monet tekstit saivat minut elämään nuoruuteni kohokohdat uudestaan, puhumattakaan niistä nuoruuden vaikeuksista. Suurimman vaikutuksen minuun teki se, että vaikka itsekin olen kokenut muutama vuosi takaperin nämä nuoruuden ruusut ja risut, ei maailma ole enää samanlainen. Vasta muutama vuosi sitten minä tanssin vanhojen tanssit ja elin huoletonta lukiolaisen elämää, kunnes kaikki muuttui.

Koronaviruksen aiheuttama poikkeusnuoruus

Minkälaista nuoruus on juuri nyt? Monet kilpailutekstit käsittelivät koronavirusta. Eihän tämä tullut yllätyksenä, sillä se vaikuttaa niin suuresti elämäämme. Nuoret kirjoittivat siitä, miten elämä on kuin oravanpyörä. Aamulla herätään muutama minuutti ennen Zoom-oppituntia ja makoillaan sängyssä kahdeksan tuntia, kunnes koulupäivä päättyy. Elämä painottuu kotiin neljän seinän sisälle, joten kilpailun osallistujat kirjoittivat paljon yksinäisyydestä ja läheisyyden puutteesta. Ystäviä ei nähdä enää samalla tavalla ja nuoret kokevat itsensä yksinäisiksi, kun ihmissuhteet tulisi hoitaa virtuaalisesti.

“Ja seuraavalla tunnilla toivon sitten, että kaikilla olisi kamerat päällä”, opettaja lopettaa ikuisuudelta tuntuneen, kiusallisen hiljaisen ryhmäpuhelun. Bussi on pysäkillä viiden minuutin päästä. Taas sama juttu… Tungen kiireessä tavaroita taskuuni: bussikortti, lompakko puhelin, avaimet… ai niin, ja maski! – Näin aloittaa Siiri Koskinen tekstinsä “Nuoruus, elämän parasta aikaa”.

Nuoret kirjoittivat myös paljon siitä, miten he kokevat jäävänsä paitsi kaikista nuoruuden odotetuimmista tilaisuuksista. Täysi-ikäisyyttä vietetään kotisohvalla oman perheen kanssa, penkkarit ja vanhojen tanssit on peruttu. Ylioppilaskirjoitukset kirjoitetaan kasvomaskit naamalla, puhumattakaan jatkuvasta epätietoisuudesta, tuleeko omia juhlia. Itse valmistuin keväällä 2020 ylioppilaaksi, eikä juhlia tullut keväällä. Ne vietettiin sitten syksyllä, kasvomaskit naamassa, ilman yhteislauluja ja kaikin mahdollisin turvajärjestelyin. Ymmärrän täysin, miksi nämä asiat painavat kovasti sydäntä.

“Vanhemmat sukupolvet kertovat tarinoita, kuinka he hiihtivät lumimyrskyssä kouluun kymmeniä kilometrejä ja matka oli pelkkää ylämäkeä. Minä voinkin kertoa, kuinka kasvomaskit hiersivät korvia ja kuivattivat hengityksen niin, että alkoi yskittämään. Mutta yskiminen tuntui laittomalta, ja sitä ei todellakaan saanut tehdä. Ihmiset katsoivat kuin rikollista, jos ei pitänyt kasvomaskia tai tuli liian lähelle kassajonossa. Voin kertoa, miten ravintolat ja elokuvateatterit suljettiin ja ulkona liikuttiin vain ulkoiluttamassa koiria”, kirjoittaa Daniel Bäckgren.

Mielenterveys, rakkaus ja ystävyys

Mielenterveys nousi usealla teemaksi. Sen kanssa puhuttiin myös paljon uupumuksesta, stressistä ja siitä, miten koulu tuntuu suorittamiselta. Teksteistä nousivat esiin yhteiskunnan odotukset. Kirjoittajia huolestutti ylioppilaskirjoitusten suuri painoarvo, joka vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa, jatko-opinnot sekä loputtomalta tuntuva työmäärä koulussa.

“Nykyään mielenterveys on iso puheenaihe sosiaalisessa mediassa ja arkipäivässä. Ennen ei puhuttu mielenterveydestä, mikä johti aikuisiin, jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan mieleltään terveiksi. Juuri kasvatuksen onnistumisen ja mielenrauhan takia mielestäni mielenterveys on tärkeää. Onneksi elän aikoina, jolloin siitä puhutaan paljon ja jopa lapset opettavat vanhempiaan mielenterveydestä”, kirjoittaa Helena Saukkonen.

Myös rakkaus ja ystävyys nousivat pääteemoiksi, etenkin ensirakkaus. Monet kuvailivat myös sydänsuruja sekä parisuhteita. Ystävyys tuli esille niin hyvässä kuin pahassa merkityksessä. Ystävyys tuli esille tärkeänä voimavarana sekä korvaamattomana tukiverkostona. Ystävyyden varjopuolet tulivat esille esimerkiksi mustasukkaisuutena, painostamisena ja kiusaamisena. Muutamissa teksteissä käsiteltiin myös ystävien kanssa ensimmäisiä humaltumisia ja bileissä käyntiä.

“Nuoruus on ukkosen katsomista räystään alta, kortin peluuta, jatkuvaa oppimista, häpeää, suutelemista, musiikkia, itkua ja naurua, optikkokäyntejä, känni ja krapula, uudelleen ja uudelleen pettymistä, häitä, hautajaisia, ristiäisiä ja nimiäisiä, tiistaiaamun tavallisuus, piparitaikinan syömistä, merkintöjen tekemistä marginaaliin ja raivokasta alasti tanssimista lempibiisin tahtiin. Vaikka sitä ei toivoisi elävänsä, se on elettävä, tai pikemminkin se eletään. Nuoruus on auringonpaisteessa järvien keskellä vastatuuleen pyöräilyä ja samalla silkasta vapauden riemusta täyttä kurkkua huutamista. Jos nyt tulisi sade, antaisin sen kastella minut”, kirjoittaa Otto Rantanen tekstissään “Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää – nuoruudesta on mentävä lävitse”.

Näiden lisäksi teksteissä ilmeni myös monia muita teemoja, kuten ilmastonmuutos, vähemmistöön kuuluminen, identiteetin muodostuminen, sosiaalinen media ja digitalisoituminen. On kuitenkin ilmiselvää, että tämän päivän nuoret elävät nuoruutta, jota muut eivät ole eläneet. Vaikka monelle nuoruus tuntuu raskaalta ja ylitsepääsemättömältä, oli myös muistettu niitä ilon hetkiä. Nuoruus on niin iloa kuin surua, mutta myös epävarmuutta tulevasta. Nuorilla on ajankohtainen näkemys moneen yhteiskunnalliseen kysymykseen. Nämä nuoret pääsevät vielä pitkälle.

“ Ääni päässäni muistuttaa, etten koskaan tule olemaan oikea poika. Olen liian lyhyt, liian hintelä, minulla on liian korkea ääni ja liian isot tissit. Eli rinnat ollenkaan. Katson taas poikia. Melkein kaikki heistä ovat minua pidempiä. Jopa ne muutamat, jotka seiskaluokalla olivat minun pituisiani, ovat jo kirineet ohi. Vihaan sitä. Vihaan sitä, etten pysty kasvamaan enää. Tiedän, etten edes ole todella lyhyt, monet tytöt ovat minua lyhyempiä, mutta mitä väliä pituudella on, jos se on vain tyttöjen keskuudessa?” – Kirjoittaa Ässä Parviainen tekstissään “Liikkatunti yläasteella”.

Ajatuksianne oli kunnia lukea. Teillä on ääni, joka tulee saada kuulluksi.

Voittajat Noora Helsto ja Otto Rantanen.