Lastenkirjainstituutti järjesti Tampereella kriitikkokoulutuksen marraskuussa osana Lastenkirjat esiin –hanketta. Koulutukseen tuli hakea sähköisesti ja osallistujat valittiin motivaatiokirjeen pohjalta. Mukana oli opettajia, bloggaajia, youtubettajia, toimittajia sekä kriitikoita. Koulutuksen tarkoituksena oli tukea kriitikoita kirjoittamaan asiantuntevia arvioita lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Koulutukseen kuului myös etätehtäviä.
Koulutus alkoi Ville Hännisen luennolla: Miten aika näkyy lastenkirjojen kansissa? Luennolla tarkasteltiin vanhoja lastenkirjojen kansia sekä sitä, mitä nykypäivänä lastenkirjojen kansissa on. Luento tuntui hieman vaativalle, koska harva nuori tietää 30-luvun lastenkirjoja. Oli kuitenkin mukavaa saada uusia näkökulmia ja miettiä, miten yhteiskunnan muutokset näkyvät kirjojen kansissa.
Päivä jatkui Päivi Heikkilä-Halttusen luennolla: Lasten- ja nuortenkirjakriitikon työstä on leikki kaukana. Luennolla pohdittiin, mitä on hyvä kritiikki ja missä sitä esiintyy. Kirjojen takakansissa voi olla kirjailijoiden tai erilaisia arvioita kirjasta, joiden pohjalta lukija voi tehdä lukuvalintansa. Kritiikki voi olla juonikuvaus, kontekstointi, sijoittaminen perinteeseen, arvottamista ja tulkintaa. Luennolla myös otettiin esiin printtikritiikin vähentyminen ja uusien alustojen lisääntyminen internetissä.
Ketkä lukevat lasten- ja nuortenkirjakritiikkiä?
Kritiikkiä tehdessä on hyvä miettiä, millaiselle yleisölle se kohdistetaan. Mikäli kritiikki kohdistuu lapsille ja nuorille, ei kannata laittaa sellaisia sanoja tai viittauksia, joita he eivät ymmärtäisi. Lasten- ja nuortenkirjakritiikkiä lukevat lapsille kirjoja ääneen lukevat aikuiset, kirjoja ostavat sekä lainaavat aikuiset ja nuoret, ammattikasvattajat, kirjakauppiaat ja kirjastonhoitajat. Tietysti myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden tekijät eli kirjailijat, kuvittajat, kustantajat, kääntäjät ja agentit. Kritiikki siis voi mahdollisesti saavuttaa suuren yleisön, ja kritiikin pohjalta lukijat tekevät valintoja.
Työpajoissa palautetta tehtävistä
Ensimmäisessä työpajassa keskusteltiin etätehtävistä. Etätehtävänä oli lukea kaksi valitsemaansa lasten- tai nuortenkirjaa ja tehdä niistä kirja-arvio. Työpajassa pohdittiin, mitä hyvää tehtävissä oli ja missä olisi parannettavaa. Työpajassa palautetta annettiin yleisesti niin, että anonyymisti tehtäviä esiteltiin ja keskusteltiin yhteisesti. Näin jokainen sai kuvan siitä, millaista hyvä kritiikki on. Toisessa työpajassa ryhmittäin tutkittiin lastenkirjaa ja esitettiin pohdinnat muille. Esimerkiksi ensisilmäyksellä kirjan odotuksia, miljöötä ja mielikuvia. Työpajoissa sai otteen kritiikkiin ja keskustelun kautta paljon enemmän irti.
Kriitikkokoulutus on kaikille kriitikoille, toimittajille, bloggaajille ja kriitikontyöstä haaveileville hyödyllinen. Koulutuksesta saa paljon uusia näkökulmia, palautetta ja verkostoitumisen kautta uusia kontakteja. Jos olet kiinnostunut osallistumaan seuraavaan mahdolliseen koulutukseen, pidä Lukufiiliksen mediat tallessa!