Miten äänikirjojen lukijat valitaan?

Vesa Vierikko on juuri sopivan velhomainen satusetä Harry Pottereiden tulkitsijaksi, Olavi Uusivirta rauhallinen ääni rauhattoman Päättymättömän riemun lukijaksi. Antti Holma sai – näin voisi ainakin olettaa – omat faninsa kuuntelemaan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa.

Mutta miten juuri oikea äänikirjan lukija valitaan? Lukufiilis kysyi asiaa WSOY:n digisisältöjen tuottaja Liisa Risteltä.

Liisa Riste, ketä kaikkia kuullaan äänikirjojen lukijavalinnassa? Onko kirjailijalla sananvaltaa tähän?

Lukijaa valittaessa mietitään aina, miten juuri hän sopii kirjan ääneen kertojaksi. Toki kirjailijan toiveet otetaan huomioon. Lukijan miettimiseen osallistuu kustantamossa useita henkilöitä, ja useimmiten päätös tehdään yhteistyössä porukassa, johon kuuluu ainakin äänikirjatuottaja ja kustantaja/kustannustoimittaja. Äänikirjatuottajan työhön kuuluu perehtyneisyys äänikirjalukijoiden ääniin ja luentatapoihin ja useimmiten hän miettii sopivia ehdotuksia valmiiksi. Joskus vaikkapa markkinoinnilla on vahva käsitys sopivasta lukijasta. Lopullinen päätös tehdään yhteistyössä. Aina ei juuri sen kaikkien halutuimman lukijan ja äänikirjatuotannon aikataulut osu yksiin. Mutta aina on löydetty sopiva lukija!

Onko valmiina jonkinlainen pooli lukijoita joista valitaan sopiva, vai voidaanko roolittaa kokonaan uusi näyttelijä/lukija?

Kustantajalla ei ole tällaista poolia, mutta äänitysstudioilla on. Eli kustantaja ei yleensä palkkaa lukijaa suoraan, vaan äänikirjan tuotanto ostetaan studiolta. Äänikirjatuottaja valitsee äänipankista näytteiden perusteella sopivat ehdokkaat kirjalle, kirjan kustantaja siis valitsee kullekin kirjalle sopivan lukijan. Jos tuntuu, ettei juuri tämän kirjan tunnelmaan sopivaa lukijaa ole, voidaan ehdottaa ihan uuttakin lukijaa. Äänikirjatuottaja kulkee vapaa-ajallakin tuntosarvet pystyssä ja bongailee uusia mahdollisia ääniä. Studioihin myös tarjotaan aktiivisesti luentanäytteitä ja niiden joukosta löytyy usein mainioita uusia lukijoita.

Mitkä asiat vaikuttavat valintaan niin tekstissä kuin valittavassa lukijassakin?

Ihan valtavan monet asiat vaikuttavat! Jokainen kirja on erilainen. Pääsääntöisesti lähdetään kuitenkin liikkeelle vaikkapa kirjan päähenkilöstä tai kertojasta: jos päähenkilö tai kertoja on vanha nainen, ei välttämättä nuori miesääni ole kaikkein uskottavin. Eli ikä ja sukupuoli ovat usein kriteereinä, mutta myös sellaiset seikat kuin lukutapa, äänen väri, äänen korkeus ja mataluus.
Lukijan kielitaito on myös hyvin tärkeä – jos kirjassa on paljon vaikkapa ranskaa, jota päähenkilö lausuu täydellisesti, on äänikirjan kertojalla oltava varsin hyvä ranskan taito. Tämä onkin välillä haastavaa, kirjoissa on nykyään paljon vieraita kieliä ja niiden lausumiseen laaditaan tarkat lukuohjeet, joissa myös määritellään lukutapa, onko lausuminen lähempänä vaikkapa rallienglantia kuin natiivienglantia. Kirjan sisältö ratkaisee tämän.
Joskus representaatio tarvitsee tuekseen tietystä taustasta olevan näyttelijän tai esimerkiksi seksuaali- tai sukupuolivähemmistön edustajan.
Myös kirjan genre vaikuttaa todella paljon. Lastenkirjoja luetaan paljon eläytyvämmin kuin aikuisten. Lastenkirjoissa tehdään usein eri hahmoille omat äänet. Jos dekkareita luettaisiin samalla eläytymisen asteella kuin satuja, niitä ei taitaisi kukaan pystyä kuuntelemaan!
Lyriikka tai vaikkapa proosaruno on vaikea genre, joka vaatii näyttelijältä yleensä etukäteisperehtymistä ja taitoa tulkita tällaista tekstiä, jossa jokainen sana ja lause on merkityksiä täynnä.

Mistä tiedetään että valittu ääni on juuri oikea?

Jaa-a, sanopa se! Nämähän ovat viime kädessä makuasioita, mutta ainakin itselle on monia kertoja vain tullut sellainen fiilis, että juuri tämä lukija sopisi tähän tekstiin. On mahtavaa,  kun oikea näyttelijä ja oikea teksti kohtaavat: näyttelijä innostuu tekstistä ja elää sen mukana ja jotenkin näyttelijän ääni ja luentatapa sulautuu tekstiin. Minusta sen kuulee lopputuloksesta. Teksti on puhutellut sen ääneen lukijaa.

Miten työ alkaa lukijan osalta siitä eteenpäin?

Lukija saa studiolta tiedon, että häntä toivotaan johonkin tiettyyn kirjaan lukijaksi. Jos kirja luenta sopii hänen aikatauluihinsa, lyödään asia lukkoon. Varsinainen lukijan työ alkaa studiolla, jossa hän tutustuu kirjan tekstiin ja lukuohjeeseen. Joskus lukija tutustuu tekstiin etukäteen, mutta useimmiten se ei ole tiiviiden tuotantoaikataulujen vuoksi mahdollista.

Lastenkirjoissa tämä toimii hiukan toisin, useimmiten pienten lasten kirjojen lukija saa kirjan luettavakseen etukäteen. Lastenkirjojen tuotanto menee muutenkin hiukan erilailla: meidän talon tuotannoissa tuottaja on usein mukana äänityksissä, ja niissä yhdessä näyttelijän kanssa mietitään eläytymisen tasoa ja tulkintaa ylipäätään.