Miten mielenterveys näkyy kotimaisissa nuortenkirjoissa?
Vuonna 2021 ilmestyy monta kotimaista lasten- ja nuortenkirjaa, jotka käsittelevät mielenterveyttä. Aihetta lähestytään monesta eri näkökulmasta, kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön, masennuksen, itsemurhan ja pakko-oireiden kautta. Lukufiiliksen syksyn teemana on käsitellä mielenterveyttä mielen voiman kautta.
Puhutaan pakko-oireisesta mielestä
Anu Holopaisen Filigraanityttö (Karisto, 2021) kertoo yläasteikäisestä Ennistä, joka yrittää viettää rennosti kesälomaansa, mutta hänen päässään elää Varoittaja. Tämä Varoittaja hallitsee Ennin elämää täysin, eikä hän pysty väistämään ajatuksia, joita tämä syöttää. Varoittaja antaa Ennille “varoituksia” mahdollisista onnettomuuksista, jotka Ennin on estettävä tavalla tai toisella. Enni ei pysty tekemään mitään ilman, että Varoittaja syöttää tämän päähän kaikki mahdolliset uhkakuvat, joita voi tapahtua pelkän tavallisen automatkan aikana. Ennillä on kuitenkin apunaan filigraanisormus, jota pyörittämällä kaikki ikävyydet poistuvat – tai niin ainakin Enni luulee. Ennin tulee asettaa joka ilta pehmolelunsa tiettyyn järjestykseen, sillä muuten ahdistus sekä kauheat katastrofit ottavat vallan.
Vaikka teos on aiheeltaan raskas, se sisältää paljon valonkipinöitä. Mukaan mahtuu paljon kesäistä tunnelmaa, jonka kautta kesäloman voi tuntea. Enni tapaa myös uuden ystävän, joka kokeilee aina kaikkia ovia kolmesti.
En ole aikaisemmin lukenut kotimaista nuortenkirjaa, joka käsittelee pakko-oireita. Vaikka teos on lähtökohtaisesti suunnattu yläkouluikäisille, voi vanhempi lukijakunta saada teoksesta paljon irti. Ennin vanhemmat epäilevät tyttären kärsivän jostain mielenterveydenhäiriöstä, mutta he kuvittelevat sen olevan ohimenevä vaihe. On tärkeää ymmärtää, milloin joku tarvitsee apua, joten erilaisten mielenterveyshäiriöiden oireiden tunnistaminen on tärkeää. Toivottavasti tällaisten teosten avulla useammat ihmiset uskaltautuvat hakemaan apua itselleen tai toiselle, iästä riippumatta.
Mieli kuin särkyvää lasia
Marja Ahon Lasienkeli, (Myllylahti, 2021) kertoo teini-ikäisestä tytöstä, Killistä. Killi on pelastettu lääkkeiden yliannostuksesta, mutta hänen elämänhalunsa ei ole palannut. Killin mieli on synkkä itsemurhayrityksen jälkeen, joten hänet siirretään lastenkodista psykiatriseen sairaalaan suljetulle osastolle eli koovitoselle. Sairaalassa Killi etsii syitä elää taideterapeutin ja muiden hoitajien avustuksella.
Killi tutustuu sairaalan pihalla ylilääkärin tyttäreen Iirikseen. Tytöistä tulee hyvät ystävykset ja Iiris tutustuttaa Killin Kalmajokeen, kammottavaan hautausmaahan ja kummitusjuttuihin. Iiriksen seura saa Killin elämän langassa. Yhteys ystävysten välillä katkeaa, kun Killi pääsee sairaalasta takaisin lastenkotiin. Killi yrittää viestitellä Iirikselle, mutta hän ei vastaa takaisin. Killi yllättyy todenteolla, kun hän tulee sairaalaan tapaamaan häntä…
Teos on rankkaa luettavaa, etenkin kun Killi taistelee monen vaikean asian kanssa. Teos kannattaa olla lukematta, mikäli esimerkiksi itsemurha ja viiltely ahdistavat, sillä teoksessa kuvataan hyvin tarkasti Killin tuntemuksia kyseisistä asioista. Killin mielialan kohentuminen on kuitenkin lukukokemuksen huipentuma: on upeaa lukea siitä, kuinka jollekin pelkällä ulkoilulla on iso merkitys tai sillä, että pääsee hoitajan kanssa huvipuistoon. Tämä on tärkeä teos toipumisesta, mielenterveydenhäiriöistä, ystävyydestä ja rakkaudesta.
Miten selviää ystävän menetyksestä?
Riina Mattilan Silmät avatessa on edelleen pimeää (WSOY, 2021) kertoo ystävyksistä Viljasta ja Joelista, jotka ovat kuin paita ja peppu. Joel menestyy koulussa, hänellä on töitä ja tyttöystävä. Vilja ei ole kiinnostunut Joelista sillä tavalla. Viljaa alkaa huolestuttamaan, kun Joelin kanssa juhliminen menee liian rajuksi ja Joel ylittää rajansa. Joel lähettelee Viljalle maanisia viestejä öisin ja käyttäytyy levottomasti. Vilja huolestuu ja ottaa Joelin äidin kanssa asian puheeksi. Huoli osoittautuu molemminpuoleiseksi. Joelin tyttöystävä Juulia huolestuu myös, sillä Joel veti jälleen baarissa överit. Viljan ja Joelin vanhemmat saavat suostuteltua Joelin terapiaan, vaikka hänen mielestään hän on kunnossa.
Terapiassa Joel saa diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tämän tuloksena Joel pohtii elämäänsä uudesta näkökulmasta. Joel pohtii ja tutkiskelee itseään, miettien onko koskaan oikeasti ollut oma itsensä, rakastaako hän todella Juuliaa? Vilja välittää Joelista, mutta Joelin sairaus tuuntuu kuormittavan myös häntä.
Sairaus vie lopulta Joelin kokonaan. Viljan elämän on jatkuttava, vaikka se on raskasta. Itse luin teoksen loppua kyyneleet silmissä, sillä tarina on kirjoitettu niin uskottavasti, mutta kauniisti. Teos pohjautuu Mattilan omiin kokemuksiin, mikä lisäsi entisestään teoksen tunteellisuutta. Teoksessa on monta näkökulmaa, sillä Viljan lisäksi Joelin kuolemaa ja sairautta katsotaan Joelin äidin näkökulmasta. Teos avaa kuitenkin paljon kaksisuuntaisen mielialahäiriön merkitystä sekä sitä, miten se vaikuttaa kantajan lisäksi läheisiin.
Kritiikin teon on mahdollistanut SARVin myöntämä Kopiosto -apuraha.
Jos mielenterveys-asiat mietityttävät tai haluat puhua jonkun kanssa, ota yhteyttä: