– Nuorten verkkolehti kirjoista ja lukemisesta –
Ilmiöt
27.3.2020
|
Sofia Blomberg

Miten syntyi Eino Nurmiston Punni-palkinnon voittajateos Homopojan opas?

 

Lastenkirjainstituutin Punni-palkinto jaetaan 2020 Eino Nurmiston kirjalle Homopojan opas (Nemo 2019). Teoksessa pohditaan seksuaalikasvatuksen perinteisiä teemoja, mutta homomiehen ja –pojan näkökulmasta. Nurmisto kirjoittaa suoraa tekstiä ja vastaa homopoikien ja muiden mieltä askarruttaviin kysymyksiin, joita ei tule ääneen kysyttyä.

”Olen jo vuosia ajatellut tämän tyyppisen kirjan tekemistä. Ajatus kuitenkin hautautui muiden projektien alle. Kirjoitin ihan toisenlaista kirjaa toiselle kustantamolle, kun Nemo-kustannuksesta kysyttiin, haluaisinko tehdä tällaisen kirjan. Tavallaan vähän tylsästi voisi ajatella, että tein kirjan ikään kuin tilaustyönä. Toisaalta minusta oli myös tärkeää saada pian kymmenen vuotta täyttävän Tämän kylän homopoika –blogini keskeiset teemat kirjoihin ja kansiin. Homopojan kaltaista teosta ei ole myöskään koskaan ennen tehty, ja siksikin aiheen käsittely oli minulle tärkeää”, kertoo Eino Nurmisto.

Kirjoitusprosessi tuntui Einon mielestä hämmentävältä

 

Kirjoittaminen voi tuntua joskus hankalalta ja siihen voi jumittua. Vaikeuksista huolimatta Eino sai kirjansa valmiiksi.

Kirjoitusprosessi oli kokonaisuudessaan hämmentävä. Kirjoittamisen aikana tunnuin koko ajan lykkäävän työhön tarttumista, koska tekeminen tuntui mahdottomalta ja toivottomalta. Lopulta kuitenkin viime elokuussa minulla yhtäkkiä olikin valmis kirja käsissäni. Olen bloggaajataustani vuoksi tottunut siihen, että kaikki kirjoittamani teksti on valmista ja tulee käyttöön – oikeastaan mitään kirjoittamaani ei jäänyt käyttämättä, kieli oli aika valmista (toki kustantajan toivekin oli, että kirja kuulostaa minulta). Kustantamon toiveesta olen myös kuvittanut kirjan itse. Se oli osuus, joka laajensi eniten käsitystä itsestäni.”

Kirja on hyvin henkilökohtainen, jouduitko pohtimaan paljon mitä kerrot omasta elämästäsi?

 

Eino on ollut alkuajoista lähtien tunnettu siitä, että kirjoittaa rehellisesti ja avoimesti henkilökohtaisistakin asioista.

”Kirja on toki täysin eri maailma, sillä kirjaa ei voi edes yrittää poistaa netistä tai muokata jälkeenpäin. Kirja on ja pysyy ihmisten mielessä ja hyllyissä, ja siihen tulleet ylilyönnit tai varomattomat puheet säilyvät käytännössä ikuisesti. Vaikka halusin kirjoittaa avoimesti ja suoraan, huomasin meneväni alussa todella jumiin. Istuin kahvilan nurkassa kirjoittamassa kirjan seksiosioita, ja vaikka tiesin tarkasti, mitä haluan sanoa, eivät käteni suostuneet kirjoittamaan. Jokin kiusaantumisen ja henkilökohtaisuuden muuri oli muodostunut mieleeni. Lopulta join muutaman lasillisen viiniä ja rytyytin tekstin menemään, hihitellen sille, että ’kirjoitin juuri kirjaani peppu ja penis’”.

Lopulta Eino kertoo rohkaistuneen, ja hän kirjoittikin lisää henkilökohtaisia asioita kirjaansa.

Kenelle suosittelet kirjaa ja millaisen vastaanoton siitä olet saanut?

 

Olen saanut todella kauniita ja koskettavia palautteita ja viestejä – nuorten parissa työskentelevät ihmiset ovat ottaneet teoksen todella innokkaasti osaksi työtään. Myös monet homopoikien äidit ovat tulleet juttelemaan ja laittaneet viestiä siitä, kuinka hyvä asia kirja on. Myös kaikki kirjasta tehdyt lehtijutut ovat olleet todella kauniisti ja hienosti kirjoitettuja – etukäteen kun oli pelkona, että kirjasta nyhdettäisiin raflaavia kohuotsikoita”, Eino kertoo.

Eino toivoo, että vaikeasti tavoiteltavissa olevat teinipojat etenkin tarttuisivat kirjaan. Ensisijaisesti hän haluaa kirjan päätyvän homopoikien käsiin tai kuulokkeisiin. Hän kuitenkin luottaa heidän läheisiinsä, jotka voivat vinkata kirjasta.

 

Oletko ajatellut jatko-osan tekemistä?

 

Einolta on kysytty paljon siitä, aikooko hän kirjoittaa jatko-osan homotytöille tai muille sukupuolivähemmistöön kuuluville.

”Toivon todella, että sellaiset ovat myös tulossa! Itse en kuitenkaan tiedä tyttöjen tai muiden sukupuolien elämästä, joten en myöskään voi heistä kirjoittaa. Mielelläni kuitenkin olisin projektissa mukana ja tukena ja esimerkiksi kuvittamassa, jos ja kun kirjaprojektit muiden kirjoittajien kanssa käynnistyvät.”

 

Mitä ajattelet lasten- ja nuortenkirjallisuuden homoseksuaalisuuden
kuvauksista?

 

”Omassa nuoruudessani homoseksuaalisuuden kuvauksia oli jonkin verran. Erityisen tärkeinä mieleeni ovat piirtyneet Seita Vuorelan ja Niina Revon Ruttolinna– ja Jalostamo-kirjojen Kusti ja Mikael. Nykyisin tarjontaa on varmasti vielä paremmin, esimerkiksi Siri Kolun ja Salla Simukan teoksissa. Becky Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiens -kirja nousi viimeistään upean elokuvaversionsa myötä ilmiöksi. Nykyään ollaan, tai ainakin pitäisi olla, enemmän tilanteessa, jossa homoseksuaalisuus ei enää ole juoni ja aihe, vaan hahmon ominaisuus siinä missä silmien väri tai harrastus. Ylipäätään monipuolisuutta ja syvyyttä saa olla aina enemmän.”

Einon mielestä on rohkeaa antaa kirjoittamalla ääni sellaisille ihmisille, jotka muuten eivät näy tai kuulu sekä puhua asioista, joista ei yleensä puhuta. “Rohkeutta on tuoda esiin erilaisuuden tavallisuus.”

← Takaisin
seuraa meitä