Monika Lindeman: ”lukeminen on ihanaa!”
Monika Lindeman, 33, on suomalainen näyttelijä. Lindeman on tullut tutuksi muun muassa rikosetsivä Linda Eerikäisen roolista draamasarjassa Salatut elämät.
Minkälainen lukija sinä olet?
Olen vaihteleva lukija. Välillä lukuintoa on enemmän, välillä vähemmän ja lukemiseni on sisällöltään hyvin erilaista. Työn puolesta luen repliikkejä sekä vuorosanoja paljon ja aamulla luen aina uutisia esimerkiksi Helsingin Sanomista. Toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa paneutua myös muuhun lukemiseen, kuten fiktion ja elämäkertojen maailmaan.
Mikä lukemisessa on parasta?
Mielikuvitukseen uppoutuminen on ehdottomasti parasta lukemisessa. Pääsee leikittelemään sellaisella mielen alueella, johon ei muuta kautta pääse käsiksi.
Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten?
Rakastan lukea dekkareita ja etenkin nuorena tykkäsin lukea todella paljon Leena Lehtolaisen kirjoittamia Maria Kallio -dekkareita ja uppoutua siihen maailmaan täysin. Pystyn siis samaistumaan fiktiivisistä hahmoista rikospoliisi Maria Kallioon hyvin, sillä hän on vahva naisrikospoliisi ja itsekin työssäni näyttelen vastaavaa hahmoa.
Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
Kun olin nuori, niin eräs lempikirjoistani oli C. S. Lewisin Liisa Ihmemaassa. Siitä on tehty myös paljon teatteri- ja filmidramatisointeja. Haluaisin matkustaa siihen maailmaan.
Mikä kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
Näitä kirjoja on todella monia, mutta ensimmäisenä tulee mieleen nuoruusvuosina kouluajoilla luettu Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Tiesin, että isovanhempani olivat olleet sotalapsia ja minua kiinnosti, miten heidän lapsuutensa sota-aikana on ollut niin erilaista kuin oma lapsuuteni. Olen lukijana sellainen, että haluan uppoutua kirjan esittämään maailmaan ja Tuntematonta sotilasta lukiessa se todella onnistui.
Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemus tai muisto kirjoihin ja lukemiseen liittyen?
Hyvä kysymys! Näitäkin on monia hyviä. Luin joskus nuorempana Marja-Leena Tiaisen kirjoittaman kirjan nimeltä Rakas Mikael. Siinä 16-vuotias poika ajaa mopo-onnettomuuden päihteiden vaikutuksen alaisena ja kuolee onnettomuuden seurauksena. Kirja kertoo Mikaelin elämän jatkumisesta taivaasta käsin. Kirjassa kerrotaan myös, miten Mikaelin läheisten elämä jatkuu maan päällä: hänen tyttöystävänsä odotti esimerkiksi vauvaa Mikaelin menehtymisen hetkellä. Muistan lukukokemuksen todella elävästi ja kirja vaikutti minuun voimakkaasti sekä kehollisesti että mielen kautta. Luin kirjan useita kertoja.
Mikä on paras aika ja paikka lukea ja kirjoittaa?
Aika ja paikka ovat elämässäni mielenkiintoisia käsitteitä tällä hetkellä, kun elän arkeani pienen pojan äitinä ja juuri töihin palanneena. Haaveilen siitä, että minulla ylipäätään olisi aikaa lukemiseen. Aamu on kaikkein paras aika lukea ja kirjoittaa, koska olen aamuihminen. Illalla olen väsynyt. Kun saan vauvan nukkumaan, niin tunnen oloni zombiksi enkä jaksa keskittyä kunnolla muuhun kuin seuraavan työpäivän valmisteluun. Loma-ajat ovat toki myös ihania sen osalta, että silloin on eri tavalla aikaa tehdä haluamiaan asioita.
Jatka lausetta: Lukeminen on…
Ihanaa, kivaa ja tarpeellista!
Monika Lindeman ja Lukuliike koulussa -kampanja vierailivat Kimpisen koulussa Lappeenrannassa.