”On tapahtumia, ja sitten on Helsinki Lit”

Kuva: Sofia Blomberg

Helsinki Lit on vuotuinen tapahtuma, joka juhlistaa käännöskirjallisuutta ja sen tekijöitä. Tapahtuma koostuu haastatteluista ja keskusteluista ulkomaisten kirjailijoiden kanssa, ja siellä jaetaan myös Jarl Hellemann -palkinto ansioituneelle kääntäjälle. Tämä vuosi oli tapahtuman 9. vuosi, ja se järjestettiin Helsingin Bio Rexissä 12.-13.5.

On tapahtumia, ja sitten on Helsinki Lit.

Saapuessani Bio Rexiin perjantaina hieman ennen kello viittä paikalla on jo useita ihmisiä. Jono saliin ulottuu pitkälle, ja tapahtuman järjestäjät vaikuttavat hieman stressaantuneilta. Kaikki menee kuitenkin hyvin, ja pian ovet avataan. Kellon lähestyessä tasaa puheensorina kasvaa, ja elokuvasali täyttyy innostuneesta kirjallisuuskeskustelusta. Aikataulu on täsmällinen: Alma Pöysti toivottaa katsojat tervetulleeksi tasan kello 17. Tapahtuman ohjelmajohtaja Philip Teir iloitsee, että tapahtuma myytiin loppuun jo maaliskuun lopussa: “Tällaista ei ole aikaisemmin käynyt!” Hän puhuu myös “Annie Ernaux” -efektistä. Onhan tuo yksi kirjallisuuskentän puhutuimmista kirjailijoista tulossa seuraavana päivänä vierailemaan myös Helsinki Littiin. Pöysti vaihtelee suomen, ruotsin ja englannin kielen välillä sujuvasti, mikä lisää tunnelmaa – ollaanhan nyt käännöskirjallisuuden festivaaleilla!

Ensimmäisenä päivänä luvassa on viisi keskustelua, joista ensimmäisenä vuorossa on Liv Strömquist. Valitettavasti hän on kuumeessa, minkä takia hän ei päässyt paikan päälle, mutta haastattelu sujuu mutkattomasti myös Zoomin kautta. Hän ja Li Andersson keskustelevat yhteiskunnasta, tekstistä ja kuvasta vaikuttamisvälineinä sekä huumorista. Keskustelu käydään kokonaan ruotsiksi. Käsittelyssä on erityisesti Strömquistin uusin teos Peilisalissa.

Tämän jälkeen ääneen pääsevät haastattelijana toimiva Pajtim Statovci sekä ranskalainen kirjailijatähti Édouard Louis. Keskustelu käydään englanniksi. En itse ole lukenut Louis’n tuotannosta vielä mitään, mutta tämän keskustelun jälkeen kaikki viisi kirjaa päätyivät lukulistani kärkeen. Louis käyttää kieltä taianomaisesti ja kertoo hyvin avoimesti myös todella henkilökohtaisista aiheista – aivan kuten hän kirjoittaa niistä myös kirjoissaan. Statovci johdattelee keskustelua hienosti, ja Louis sulattaa salissa olijoiden sydämet alta aikayksikön. “All I wanted was to be loved by somebody”, hän kertoo puhuessaan lapsuudestaan. Hän sanoo teatterin pelastaneen hänet. Sieltä hän löysi vihdoin yhteisön, johon tunsi kuuluvansa. Jono Louis’n signeeraukseen muodostuu välittömästi keskustelun loputtua. Monella on mukanaan Louis’n uusin kirja Muutos: metodi, mutta myös Ei enää Eddy saa monta signeerausta osakseen. Nide-kirjakauppa on paikan päällä myymässä kirjoja, joiden kirjailijoita tapahtumassa saadaan kuulla. Se tekee yritykselle varmasti hyvää, sillä vielä vuosi sitten kauppa oli lähellä konkurssia.

Frída Íseberg on vuorossa seuraavana. Häntä haastattelee toimittaja Anu Silfverberg. He keskustelevat empatiasta ja kirjallisuuden kääntämisestä. Íseberg kertoo vihaavansa juonen tekemistä, hänen intohimonsa löytyy hahmojen ja kielen välisestä rytmistä ja sen löytämisestä. Íseberg pohtii, millä tavoin hänen kirjojaan käännetään. Esimerkiksi hänen uusimmassa kirjassaan Merkintä on hahmona nuori poika, joka on saanut puhetyyliltään paljon vaikutteita Ísebergin 14-vuotiaalta veljeltä. Ísebergiä kiinnostaa, miltä hahmo kuulostaa käännöksissä, sillä usein hänen kirjojaan kääntävät 70-vuotiaat miehet. Tämä saa yleisön nauramaan.

Tänä vuonna suomeksi ilmestyneen Detransition, baby kirjoittanut Torrey Peters on matkustanut Suomeen aina New Yorkista asti. Peters on hurmaavan kupliva persoona, joka naurattaa yleisöä useaan otteeseen. Hän kertoo kirjansa olevan täynnä sotkuista draamaa: “It’s hard to look away from the good, messy gossip,” hän jatkaa. Yleisö nyökkäilee myhäillen tälle. Detransition, baby tullaan tulevaisuudessa näkemään myös tv-sarjana.

Illan piti päättää Jamaica Kincaid, mutta myöskään hän ei valitettavasti päässyt paikalle. Tämän takia keskustelemassa ovat haastattelijana Koko Hubara sekä Kaijamari ja Helka Sivill, jotka käänsivät Kincaidin kirjoittaman Lucy-kirjan.

En pääse lauantaina paikalle tapahtuman alkuun. Kuulen myöhemmin, että Jarl Hellemann -palkinnon on saanut Ville Keynäs ja Anu Partanen kääntämästään teoksesta Sillan synty (alk. Naissance d’un pont: Maylis de Kerangal). En myöskään pääse kuuntelemaan Diamant Salihun, Patrik Svenssonin tai Tessa Hadleyn keskusteluja. Onneksi ehdin kuuntelemaan ranskankieliset keskustelut!

Elisa Shua Dusapin on ranskalais-korealainen kirjailija, jonka kansainvälisesti menestynyt kirja Sokcho talvella ilmestyi juuri myös suomeksi. Keskustelu on kielten juhlaa, sillä haastattelija Selja Ahava kysyy kysymykset englanniksi, Shua Dusapin vastaa niihin ranskaksi ja lopuksi tämä kaikki käännetään suomeksi. Tämä sopii hyvin haastattelun teemaan, sillä moni kysymys liittyy monikielisyyteen. Sokcho talvella -kirjan hahmot puhuvat ranskaa, koreaa sekä englantia. Shua Dusapin kertoo tämän kielikylvyn olleen alusta asti hänelle itsestään selvä asia, sillä hän itse on puhunut lapsuudestaan asti ranskaa, koreaa sekä saksaa. Monikielisyys kiinnostaa minuakin, ja painoin kirjan nimen visusti mieleeni. Tämäkin pitää lukea!

Vilahdus Euroviisu-tunnelmaa

Ia Genbergin haastattelu on ehkä koko tapahtuman hauskin. Hän istahtaa penkille ja sanoo: “I’ve heard this is a big night so it’s good to be here tonight.” Genberg nostaa kätensä, näyttää käärijänvihreää käsikoruaan ja kertoo olevansa Käärijän puolella illalla. Yleisön sydämet ovat jälleen sulaneet. Genberg kertoo siitä, miten normaaleista ihmisistä kertominen olisi liian tylsää. Siitä, miten jokainen kirja on jollain tavalla opettajamme. Keskustelu on kevyttä ja kuplivaa, samaan aikaan kuitenkin myös syvällistä. “We are here so why not be real? Because we are here yet once.” Minun tekisi mieli kirjoittaa koko keskustelu ylös. Jokainen lause tuntuu niin merkilliseltä!

“Hyvä yleisö, oletteko valmiit illan Grande Finaleen?”

Koko katsomo on täynnä. Tapahtumatyöntekijöitä istuu katsomon vieressä olevilla portailla. Tunnelma on odotusta täynnä.

Annie Ernaux saapuu lavalle hymyillen yhdessä haastattelija Hannu Väisäsen sekä kääntäjä Sampsa Peltosen kanssa. Yleisö taputtaa hurjasti. Tuntuu hienolta nähdä yksi kirjallisuuskentän puhutuimmista kirjailijoista livenä – vieläpä nobelisti! Keskustelu käydään ranskaksi ja sitä kääntää huikea Sampsa Peltonen. Ernaux’ta Nobelin mukana tullut kuuluisuus hieman naurattaa; hän kertoo tekevänsä yhä sitä samaa, mitä on jo pitkään tehnyt. Väisänen ja Ernaux keskustelevat historiasta, politiikasta sekä tasa-arvosta. Ernaux’lla on aina ollut vahva poliittinen näkemys, mikä näkyy myös hänen kirjoissaan hyvin. Historian rakentuminen kiinnostaa häntä, minkä takia myös historia ja nykyhetki ovat vahvasti läsnä hänen teoksissaan: “Elämme historiaa, emme sen ulkopuolella,” kääntää Peltonen. Ernaux’n kirjat koostuvat muistoista ja koetuista hetkistä eikä niissä ole juonta ollenkaan. Väisänen kysyykin: “Oletteko kääntäneet selkänne juonelliselle kirjallisuudelle?” “Absolument”, kuuluu Ernaux’n vastaus. Yleisö naurahtaa tälle. Keskustelun loppupuolella Ernaux pohtii, miten tasa-arvo on edistynyt hänen elinaikanaan jo paljon. “Il y a beaucoup à faire”, edelleen on paljon tehtävää, hän päättää. Lopuksi Väisänen kysyy vielä, lukiko Ernaux satuja lapsilleen ja kokiko sen tärkeäksi. Ernaux puhuu tarinoiden puolesta ja kertoo lukeneensa nyt jo aikuisille lapsilleen paljon heidän ollessaan pieniä. “Mutta se olin aina minä, joka luki. Ei mieheni”, hän jatkaa mietteliäänä. “Se on naisen elämää”, hän sanoo haikeana. Keskustelun loputtua yleisö nousee antamaan aplodit seisaaltaan.

Lieneekö kenellekään yllätys, että jono Ernaux’n signeerauspisteelle on pitkä. Suurimmalla osalla on mukaan Vuodet-kirja suomeksi tai ranskaksi, mutta myös muita teoksia näkyy olevan. Myös oma painokseni Vuodet-kirjasta saa signeerauksen.
Lähden Bio Rexistä hymy huulilla, kymmenen uutta kirjaa lukulistallani, kohti kotia. Kirjailijoiden kuuleminen oli äärettömän mielenkiintoista ja ihanaa. Yhä näin kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen pohdin heidän sanomiaan asioita. Helsinki Lit oli hyvin järjestetty, ja sen tunnelma oli herkullinen. Kirjallisuudesta kiinnostuneet kokoontuivat yhteen kuuntelemaan maailmanluokan kirjallisuustähtiä. Suuri suositus tälle tapahtumalle!

Kiitos Helsinki Lit! Toivon, että näemme ensi vuonna uudestaan.