Pääkirjoitus: Maailmankirjallisuuden ja kääntämisen merkitys

Millainen maailma olisi ilman käännettyä kaunokirjallisuutta? Tätä pohdin, kun ajattelen yleisesti maailmankirjallisuutta. Se, että kirjallisuutta käännetään – antaa meille lukijoille kokonaisen maailman, johon uppoutua. Jos käännöskirjallisuutta ei olisi, minulta olisi jäänyt monet tarinat lukematta ja asioita ymmärtämättä. Lähes puolet kaikesta, mitä Suomessa luetaan, on käännetty toisesta kielestä. Olen kirjallisuuden opiskelijana oppinut arvostamaan kääntäjien työtä suunnattomasti, sillä heidän työnsä on kriittinen – huono käännös pilaa teoksen lukukokemuksen. Hyvä käännös taas puolestaan vaatii paljon työtä, mutta jättää jälkensä. Kääntäjät siis vaikuttavat siihen, mitä saamme irti ja millaisen lukukokemuksen. Ilman heitä, maailmankuvamme olisi kapea.

Välillä kääntäjien merkitys unohtuu. Esimerkiksi ei suomenkielistä kirjallisuutta tyhjästä luotu. Suomen kirjakieli luotiin käännösten ja kääntämisen avulla. Ensimmäinen suomenkielinen kirja, eli Mikael Agricolan ABC-kiria (1543) sisälsi myös käännöksiä uskonnollisista teksteistä. 

Maailmankirjallisuudella on suuri merkitys. Käännetty kirjallisuus on antanut mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa, ja tietenkin kääntäjällä on ollut iso työ sen välittämisessä. Kirjallisuus on parhaimmillaan silloin, kun se keskustelee muun maailman kirjallisuuden kanssa. Kulttuurit lähentyvät näin toisiaan. Olen oppinut ymmärtämään kirjallisuuden ansiosta maailmaa paremmin. Tällä hetkellä maailmankirjallisuudella on painava merkitys, kun elämme ahdistavaa, epätietoista aikaa. 

Tämänhetkinen maailmantilanne on saanut minut lukemaan paljon, sillä olen halunnut paeta sosiaalista mediaa, josta tulvii uutisia jokaisesta suunnasta. Lukeminen on auttanut pakenemaan sitä kaikkea – edes hetkeksi. Olen kuitenkin lukenut teoksia, jotka ovat jättäneet on jättänyt pysyviä jälkiä.  Kirjoitetut tarinat jäävät monille sukupolville luettavaksi. Se, että saamme tarinat ja kokemukset tämänhetkisestä maailmantilanteesta paperille, tulee lähentämään meitä entisestään. On myös tärkeää, että tarinat, jotka ansaitsevat tulla kuulluksi, saavat mahdollisuuden. Maailma, jossa me elämme nyt, tulee vaikuttamaan myöhempiin sukupolviin. He voivat kirjallisuuden avulla ymmärtää sitä maailmaa. 

Maailmankirjallisuus syntyy kääntämällä ja kanonisoimalla. Kaanon on listaus kaikkein arvokkaimmista teoksista, ja se muuttuu ja elää. Yleisesti se on käsitys siitä, mikä kirjallisuus on hyvää ja säilyttämisen arvoista. Klassikossa on jotain ajatonta. Esimerkiksi teos, joka on sata vuotta vanha, voi herättää nykypäivänäkin samoja, yhteisiä tunteita. Siksi on hyvä riisua ennakkoluulot klassikoista tylsinä paksuina järkäleinä – niillä on syvempi merkitys. Länsimaisen kirjallisuuden kaanonin ulkopuolelle ovat jääneet on jäänyt rodullistetut ja erilaiset sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Koska me voimme vaikuttaa kaanonin määrittelyyn, on tärkeää osallistua kirjallisuuskeskusteluun, sillä keskustelulla tehdään teoksesta klassikko. Maailmankirjallisuutta lukiessa huomaa kuinka vähän maailmasta loppujen lopuksi tietää. 

Kirjoittaja on Lukufiiliksen toimitussihteeri