Pelkoa, lohtua ja iloa – lukeminen nostaa tunteet pintaan
Kuva: Marjaana Malkamaki
Kirjallisuus herättää paljon tunteita lukijoissa. Annukka Salama on tamperelainen nuortenkirjailija, jonka kirjoissa käsitellään erilaisia tunteita. Tunteet kirjallisuudessa ovat Salamalle tärkeitä niin kirjoittajana kuin lukijana.
Salama kertoo, ettei kirjoja kirjoittaessa kuitenkaan varsinaisesti suunnittele, missä kohdissa tahtoo herättää lukijan tunteet pintaan.
“Ehkä se on enemminkin se prosessi, että käy itse niitä tunteita läpi, ja sitten lukija joutuu myös käymään”, Salama sanoo.
Salaman nuortenromaani Asioita joista en tiennyt pitäväni (WSOY, 2024) kertoo Been ja Konstantinin rakkaustarinan. Rakkausteeman lisäksi kirjassa käsitellään nuorten elämään liittyviä vaikeitakin tunteita.
“Asioita joista en tiennyt pitäväni on kuulemma lukukokemuksena sellainen tunnemyrsky, jossa joutuu käymään laidasta laitaan kaikkia tunteita. Kun kirjoitin kyseistä teosta, oli kirjoitusprosessi aika rankka kokemus. Vaikka teosta lukiessa saa nauraa ääneen, siellä on sellaisia vihan ja epäreiluuden tunteita, joita joutuu käymään läpi. Ei ole tarkoituksena tuputtaa niitä lukijalle, mutta kävin samaisia tunteita itse läpi teosta kirjoittaessa, joten ne välittyvät myös lukijalle”, Salama kertoo.
Vakavien aiheiden käsittely kirjallisuudessa vaatii Salaman mukaan kirjoittajalta riittävää vastuullisuutta. Jos kirjassa yritetään vaikkapa shokeerata lukijaa järkyttävillä aiheilla, se voi paistaa kirjasta läpi.
“Joskus tuntuu, että on yritetty käyttää sellaisia halpoja keinoja, joilla voidaan pumpata lukijasta tunteita esiin. Esimerkiksi naisiin tai eläimiin kohdistuva väkivalta on sellainen halpa konsti, johon itse kiinnitän lukijana huomiota. Jos lähdetään tekstiin kirjoittamaan seksuaalista väkivaltaa, siinä on tosi iso vastuu, että ei käsittele sitä liian kevyesti. Silloin se on teema, jota pitäisi jollain tavalla käsitellä siinä teoksessa. Täytyisi olla itselle selvitettynä, miksi sellaista teemaa käsittelee”, Salama sanoo.
Nykyään puhutaan paljon myös sisältövaroituksista kirjoissa. Salama pohtii, että sisältövaroitusten lisääminen voi olla hyvä asia, mutta toisaalta ne voivat paljastaa kirjan juonta liikaa ennakkoon.
“Asioita joista en tiennyt pitäväni -teoksessa on hempeänväriset hattarakannet, eikä takakannessa kerrota, että teoksessa käsitellään aika rankkojakin mielenterveysaiheita. Takakannessa vain mainostetaan, että siinä on enemies to lovers -asetelma. Jos takakannessa olisi ollut sisältövaroitukset, minusta se olisi vähän pilannut juonta. Silloin lukija ei pääse yllättymään”, Salama sanoo.
Toisaalta jotkut aiheet voivat olla niin rankkoja, että niistä olisi hyvä varoittaa lukijaa ennakkoon.
“Sellainen aihe, josta toivotaan, että olisi sisältövaroitus, on esimerkiksi seksuaalinen väkivalta. Se on niin raju aihe joillekin, että silloin haluaisi tietää, että ei tartu kirjaan”, Salama sanoo.
Salama uskoo, että raskaat aiheet kirjallisuudessa voivat myös auttaa lukijaa käsittelemään omia tunteitaan.
“Jos se on käsitelty sillä tavalla, että se on teoksen teemana, eli se jollain tavalla puretaan ja käsitellään, eikä sitä ei ole käytetty tällaisena lukijan ravisteluna pelkästään, silloin se voi toimia”, Salama pohtii.
Kirjoittaminen on Salamalle myös tapa käsitellä omia vaikeita tunteita.
“Kyllä siinä väkisin käy sellaista tunteiden skaalaa läpi. Ehkä ei enää tässä vaiheessa, kun on niin rutinoitunut kirjoittaja ja on tehnyt tätä työtä niin pitkään, mutta muistan, että silloin kun aloitin, jouduin taistelemaan aika paljon häpeän tunteen kanssa. Sitten toisaalta sukelsikin kohti sitä häpeää. Tiesin, että täällä on jotain, joka on tosi ravistelevaa. Se voi olla lukijallekin sellaista, mihin samaistua. Jos pelottaa kirjoittaa, silloin ollaan jonkin sellaisen äärellä, mikä on muillekin tärkeää.”
Jutun on mahdollistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Juttu on osa Lukufiiliksen 50-vuotisjuhlavuotta.