Tapahtuma tekoälystä, maailmanlopuista ja kaikesta muusta sellaisesta

Kuva: Henry Söderlund

Scifi- ja fantasiakirjallisuustapahtuma Finncon järjestettiin tänä vuonna 5. – 7.7. Jyväskylässä. Viikonlopun aikana yliopiston kampusalueella oli mahdollista käydä kuuntelemassa keskusteluja spekulatiivista fiktiota sivuavista aiheista, tehdä löytöjä erilaisilla myyntipisteillä ja tavata muita spefistä kiinnostuneita. 

Vuoden 2019 teemana oli tekoäly, jota monet paneelit käsittelivätkin. Ohjelmassa oli kuitenkin myös paljon muuta, sillä joka tunti käynnistyi useita eri ohjelmanumeroita niin, että jokaiselle oli varmasti mielenkiintoista kuultavaa. Välillä jopa iski valinnanvaikeus, kun samaan aikaan käynnistyi useampi mielenkiintoinen paneeli, jota olisi halunnut olla kuuntelemassa. 

Omaan Finncon-elämykseeni kuului viisi eri ohjelmanumeroa, joista ensimmäiseen ehdin juuri ja juuri ennen kuin se pääsi kunnolla alkuun. Parempi tulevaisuus -paneelissa keskusteltiin utopioista sekä solarpunkista ja hopepunkista, jotka voivat tuoda usein hyvin dystooppiseen scifi-kirjallisuuteen valoisuutta ja toivoa siitä, että ihmiskunta voi selviytyä nykyisistä haasteistaan ja kehittyä paremmaksi. Tämän tyylisen kirjallisuuden kirjoittaminen Suomessa on vielä melko vähäistä, mutta yksi panelisteista oli Taru Kumara-Moisio, jonka kirjan Ihmisversoja voisi sanoa olevan hopepunkia.

Toisena oli Valotusaika – Sarjakuvia valokuvilla -luento, jossa Avi Heikkinen kertoi sarjakuvastaan Valotusaika. Kyseessä on scifidekkari, joka on toteutettu valokuvaamalla sarjakuvan tapahtumat pääosin Jyväskylässä ja muokkaamalla niitä sitten tyyliltään halutun näköisiksi. Hämmästyttävää on, kuinka ensisilmäyksellä ei tulisi edes ajatelleeksi, että teoksen pohjana ovat valokuvat saatika sitten se, kuinka paljon valmistelua kaikkiin yksittäisiinkin otoksiin kuluu.

Kun hopepunk ja solarpunk sekä utopistiset tulevaisuudenkuvat olivat saaneet hetken aikaa leijailla vapaasti mielessä, oli Monenlaisia maailmanloppuja -paneelin aika. Siinä keskusteltiin erilaisista maailmanlopuista, niiden todennäköisyydestä sekä siitä, mikä maailmanloppu oikeastaan on. Esille nousivat monenlaiset uhkakuvat, kuten tekoälyn nousu, zombiapocalypsi, johon kannattaisi varautua hankkimalla nahkatakki ja tällä hetkellä ehkäpä ajankohtaisin pelko, ilmastonmuutos. Kirjoissa, elokuvissa, sarjoissa ja peleissä on kuitenkin niin monia maailmalopun skenaarioita, että niistä voisi keskustella useammankin tunnin ajan, eikä 45 minuuttia tuntunut riittävän mihinkään. 

Neljäntenä päädyin Tekoälystä huumoria -luennolle, joka oli ensimmäinen tapahtuman teeman mukainen luento, jonka itse kävin kuuntelemassa. Se ei varsinaisesti liittynyt kirjallisuuteen vaan käsitteli sitä, kuinka huumorintaju on ominaisuus, joka koneiden voi olla vaikea tai jopa mahdoton saavuttaa. On mielenkiintoista pohtia tekoälyn kehittyessä, mikä oikeastaan tulevaisuudessa voi erottaa ihmisen ja koneen toisistaan, jos ihminen kykenee syöttämään kaiken oman tietonsa koneelle. Huumorintajun kehittyminen kuitenkin vaatii oman maailmankuvan muodostamista, mikä voi osoittautua hankalaksi tekoälylle.

Viimeiseksi jouduin valitsemaan YA!:n ja Spefi-runoutta, kiitos -paneelin välillä. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä spefi-runous on itselleni huomattavasti tuntemattomampi ilmiö, eikä mikään ihme, sillä paljon sitä ei ole suomeksi julkaistu. Paneelissa olivat kuitenkin mukana keskustelemassa Juha Jyrkäs ja Noora Kaikkonen, joiden spefi-runoteokset on julkaistu kaikkien luettavaksi. 

Jos scifi- ja fantasiakirjallisuus kiinnostavat, on Finncon loistava tapahtuma, jossa kannattaa käydä, jos siihen vain tulee tilaisuus. Mielenkiintoista ohjelmaa on moneen makuun, ja tapahtuma on täysin ilmainen osallistujille. Ylimääräisen kuluerän saattavat kuitenkin tuottaa kaikki ihanat kirjat ja kirjoihin liittyvät oheistuotteet, joita helposti tarttuu matkaan mukaan. Ensi vuonna Finncon pidetään Tampereella 10. – 12.7.