Ilmiöt
27.5.2022
|
Otto Rantanen

“”Tietokirjat” ympärilläni — Mistä tietää onko tietokirja totta?

kirja

Vielä vähän aikaa sitten kirjakaupassa tai ruokakaupan kirjaosastolla kävellessään ei voinut välttyä näkemästä Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirjan värikästä kantta. Kirja, jossa Erikson jakaa ihmiset neljään eri persoonallisuustyyppiin ja nimeää ne värien mukaan, julkaistiin vuonna 2017. Suuren suosion ja hyvien myyntilukujen ansiosta teos sai useita jatko-osia. Viime vuosien ajan Eriksonin ympärillä on kirjojen nimien mukaan pyörinyt niin psykopaatteja, kehnoja pomoja, narsisteja, laiskoja alaisia kuin vastoinkäymisiäkin.

Käsityksen Idiootit ympärilläni -kirjan suosiosta saa katsomalla pääkaupunkiseudun kirjastoverkosto Helmetin kahdenkymmenen halutuimman tietokirjan listaa. Teos oli varauksia tilastoivalla listalla yhtäjaksoisesti vuoden 2017 toukokuusta vuoden 2020 syyskuuhun.

Eriksonin kotimaassa Ruotsissa kirjat olivat kenties kaikkein suosituimpia. Siellä epäilykset kirjan esittämän teorian paikkansapitävyydestä myös heräsivät. Tieteilijöistä ja opettajista pitkälti koostuva, Ruotsin skeptikoita yhteen kokoava yhdistys Vetenskap och Folkbildning, valitsi Thomas Eriksonin vuoden 2018 huijariksi. Psykologit antoivat lausuntoja, joissa kertoivat Eriksonin esittämän värinelikenttään pohjautuvan persoonallisuuspuheen kumotuksi jo vuosikymmeniä sitten. Asiantuntijoiden piirissä kirja käsitettiin pseudo- eli näennäistieteeksi. Suomessa ja maailmalla Eriksonin kirjoja kuitenkin luettiin edelleen, niiden pohjalta koulutettiin työyhteisöjä, ja niitä käytettiin henkilökohtaisen elämän kompassina.

“Tietokirjallisuuteen mahtuu monenlaista, enkä oikeastaan hämmästellyt tätä tapausta, sillä nykyaikana vetävästi kirjoitetut kirjat myyvät. Rajamaasto siinä, kuka on oikeasti asiantuntija, on monesti aika epäselvä”, sanoo Helsingin yliopiston tietokirjallisuuden ja tietokirjoittamisen professori Anne Mäntynen. Hän kertoo itse suhtautuneensa tapaukseen suhteellisen neutraalisti ja välttäneensä tulisimman keskustelun, sillä suurin osa siitä käytiin sosiaalisessa mediassa.

Tietokirjailijoista löytyy aktiiveja, jotka vaikuttavat esimerkiksi tietokirjailijoiden edunvalvontajärjestössä eli Suomen tietokirjailijat ry:ssä. Mäntynen on itse järjestön varapuheenjohtaja. Hänen mukaansa osa aktiiveista ohitti Thomas Eriksonin tapauksen olankohautuksella kun taas osa reagoi voimakkaasti. Tunteet kuohahtivat, kun he vertasivat omaa tietokirjailijan kunniaansa siihen, että muilta alan tekijöiltä paljastui valheita.

“Tietokirjailijaksi itsensä nimittämiseen sisältyy vastuu siitä, ettei välitä asioita jotka eivät pidä paikkaansa tai joista ei ole todisteita.

Lukeva kansa ei hylännyt ristiriitaa aiheuttavaa Idiootit ympärilläni -kirjaa saman tien. Aina on ihmisiä, joita asiantuntijoiden kommentit eivät tavoita tai kiinnosta. Tapauksesta löydettiin myös huumoria. Tampereen Työväen Teatteri esitti vuosina 2020 ja 2021 “musiikillista ja humoristista” Idiootit ympärilläni -show’ta. Edelleenkin ihmiset lukevat kirjaa, vaikka tietävät sen perustuvan köykäiseen keittiöpsykologiaan. Sen takia TTT:n näytelmän kuvauksessa pohditaankin: “Toisaalta Eriksonin kirjaa on syytetty pseudotieteeksi ja ‘käytösoppaaksi niille, joilla on viisivuotiaan empatiakyky’. Voiko miljoona ruotsalaista olla väärässä?”

Niin, voiko? Kun tiedon sijasta avaimia itsetutkiskeluun tarjoava self help -genre on kasvanut, on Anne Mäntysenkin mainitsema asiantuntijuuden raja hämärtynyt. Kun itseapuoppaat myyvät ja tuovat rahaa, miten kustantamoissa tarkastetaan läpi pääseviä tietokirjoja?

“Eri kustantamoilla on eri käytäntöjä, mutta tavallisin tapa on se, että käsikirjoitus tarkistutetaan asiantuntijalla. Tiedekirjoja kustantava kustantamo on tottunut siihen käytäntöön, sillä eihän kustantamossa voi olla asiantuntijuutta kaikkeen. Isot kustantamot taas eivät ehkä luetuta varsinkaan self help -kirjallisuutta kenelläkään asiantuntijalla säännönmukaisesti”, Mäntynen kertoo.

Parhaassa tapauksessa käsikirjoitusta muokataan, jos ulkopuolisella asiantuntijalla on siihen kriittistä kommentoitavaa. Paljon on Mäntysen mukaan kuitenkin kyse siitä, että kirjailijat itse toimivat eettisesti tarjotessaan käsikirjoitusta. Siksi self helpin ja sen rajamaastossa olevien psykologistenkin kirjojen kohdalla olisi syytä olla mahdollisimman läpinäkyvä.

“Lukijalle täytyy ilmaista, että se ei ole tutkittua tietoa, vaan vain yksi tapa hahmottaa maailmaa. Jos teos esitetään tieteellisenä vaikkei se sitä ole, tehdään yksinkertaisesti väärin eettisesti.”

Tietokirjallisuuden professori Anne Mäntysen vinkit tietokirjan luotettavuuden arvioimiseen

  1. Lähdeluettelo on merkki siitä, että kirja on asiantunteva.
  2. Kirjoittajasta annetaan uskottavat tiedot. Niitä voi tarkistaa googlaamalla.
  3. Kustantamo on luotettava. Jos verkosta löytää tietokirjan näköisen sähköisen dokumentin, kannattaa tarkistaa kuka sen on kustantanut.
  4. Sisällön uskottavuutta voi tarkastella kriittisesti hyvän lukutaidon avulla eli kielen käytön ja visuaalisuuden perusteella.

 

← Takaisin
seuraa meitä