Utopiaa vai dystopiaa, Siiri Enoranta?
Siiri Enoranta on useaan kertaan palkittu suomalainen kirjailija. Hänet tunnetaan muun muassa teoksista Omenmean vallanhaltija (Robustos, 2009), Tuhatkuolevan kirous (WSOY, 2018) sekä Kesämyrsky (WSOY, 2020). Enorannan uusin kirja Maailmantyttäret (WSOY, 2022) kertoo sadan vuoden päästä elettävästä paremmasta maailmasta. Päähenkilöinä on viisi tyttöä, jotka ystävystyvät tarinassa. Enoranta esiintyy LANU!-kirjallisuusfestivaalilla to 5.5. klo 14.
Enorannan kirjat syntyvät sängyssä. Siellä hän myös lukee kirjoittamisen lisäksi. Lukijana hän kuvailee itseään järjestelmälliseksi, sillä kesken on aina yksi kirja kerrallaan ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta se lähes aina tulee luettua loppuunkin. Enoranta heittäytyy kirjojen maailmaan naiivisti ja tunteella eikä analysoi niitä kirjallisuustieteellisesti.
Kirjoittajana hän on suunnitelmallinen, kurinalainen ja ahkera. Ahkeruus on kuitenkin alkanut myös painaa. Siinä missä ennen Enoranta yritti editoidessa lukea koko käsikirjoituksen mahdollisimman nopeasti läpi, ottaa hän itselleen nykyään luvan myös vapaa-aikaan.
– Se on ihanaa ja mahdollista apurahojen turvin. Silti ahkeruus on mielestäni tärkeämpää kuin jokin mystinen lahjakkuus. Täytyy vain jaksaa tehdä työtä, vaikka aina ei olisi upea flow-tila, hän kannustaa.
Maailmojen rakentelua
Enorannan kirjoissa eletään usein mielikuvituksellisissa maailmoissa, jotka poikkeavat omastamme. Niiden taustalla on halu kirjoittaa nyky-yhteiskunnassa ärsyttäviä asioita vastaan. Sellaisten maailmojen kehitteleminen on hidas prosessi.
– Saan aina muutaman ydinidean, jotka voivat olla lyhyitä välähdyksiä. Niitä lähden sitten kuopsuttamaan ja kaivelemaan.
Maailmantyttäriä varten Enoranta teki tapansa mukaan paljon taustatutkimusta ja luki esimerkiksi rauhasta. Lisäksi hän kuluttaa monipuolisesti viihdettä ja taidetta, jolloin miljöisiin yhdistyy paljon eri elementtejä.
Huolellisesta suunnittelusta huolimatta Enorannalla ei ole virallisia suunnitelmia palata menneiden kirjojensa maailmoihin. Kun hän aloittaa kirjoitustyön, maailma on jännittävä ja hän haluaisi seikkailla siellä itsekin. Kun on editoinut pari vuotta ja joka sanan muistaa jo lähes ulkoa, seikkailunhalu on jo ehtinyt laantua. Hahmojen kohtalo saattavat kuitenkin jäädä kaivertamaan.
– Olen enemmän tai vähemmän vitsillä sanonut että pitäisikö tehdä kokoelmateos “Onnelliset loput Enorannan kirjoihin”, jossa kaikki hahmot saisivat siirappisen lopun. Välillä saatankin iltasaduksi kuvitella heille onnellisempia tulevaisuuksia.
Utopialla voi vaikuttaa
Maailmantyttäret sijoittuu utopiaan, jossa luonto elpyy huonojen aikojen jälkeen ja ihmiset ovat tasavertaisia. Enoranta on käynyt lukijoidensa kanssa keskusteluja utopioista, dystopioista ja niiden mahdollisuuksista. On totta, että ihmiset saattavat odottaa utopialta usein naiivia ja epäuskottavaa höttöä.
– Lähtökohtaisesti utopia miljöönä ei rajoita. On vain luovittava oman idealistisuutensa ja kyynisyytensä välimaastossa.
Utopiassa on aina dystopian piirteitä ja dystopiassakin on voittajansa, joille maailma näyttäytyy utopiana. Kumpi fiktion lajeista on Enorannalle itselleen mieluisampi?
– En haluaisi nostaa toista yli toisen, mutta henkilökohtaisesti kaipaan lukijana ja katsojana enemmän utopiaa, koska dystopiaa on kirjoitettu paljon enemmän kuin utopiaa. Kirjallisuus voi oikeasti ohjata ihmisten ajattelua paljon. Jos on miljoona kammottavaa tulevaisuuden näkymää ja vain kolme kivaa, sillä on vaikutusta meidän maailmaamme.