Paluu sinne, missä kaikki muuttui

Marja-Leena Tiaisen herkkä kirja Khao Lakin sydämet saa aikaan voimakkaita tunteita.

Kirjan päähenkilö, viisitoistavuotias Emma on menettänyt koko perheensä tsunamissa ollessaan vain alle seitsemänvuotias. Perhe oli lomailemassa Thaimaan Khao Lakissa juuri kyseisen luonnonkatastrofin aikaan. Emma kuitenkin selviytyi, kun paikallinen mies pelasti hänet puuhun turvaan.

Kahdeksan vuoden jälkeen Emma päättää palata Khao Lakiin isoäitinsä kanssa; sekä muistelemaan tsunamissa kuolleita perheenjäseniä, että etsimään miestä, joka hänet aikanaan pelasti.

Matkalla Emma tutustuu ruotsalaiseen poikaan, Lukakseen, sekä ikäiseensä suomalaiseen tyttöön, Venlaan, joka lomailee samassa hotellissa. Venla on matkalla perheensä ja muutaman sukulaisensa kanssa. Myös Venla ja hänen mietteensä ja kokemuksensa matkasta ovat kirjassa isossa roolissa. Emma ja Lukas taas tapaavat sattumalta muistopuun luona, ja heille syntyy pian lomaromanssi. He ovat kohtalotovereita, sillä myös Lukas on menettänyt perheenjäseniään tsunamissa.

Mielestäni kirja oli alusta asti mukaansatempaava, mielenkiintoinen ja pysäyttävä lukukokemus. Emman surullinen tarina oli erittäin taitavasti ja koskettavasti kirjoitettu. Tuntui uskomattomalta lukea, kuinka hyvin Emma kuitenkin oli järkyttävästä kokemuksestaan ja menetyksistään selviytynyt, ja kaikesta päätellen hän onkin poikkeuksellisen vahva tyttö.

Voisin suositella kirjaa oikeastaan ihan kaikille. Se oli todella vaikuttava ja sai ajattelemaan paljon. Se oli myös hyvä muistutus siitä, kuinka paljon kaikesta turhasta tuleekaan valitettua. Tällaisia kirjoja voisi olla hyvä lukea enemmänkin.

Aika ajoin itseäni kirja hieman ahdisti rankan teemansa vuoksi, mutta toisaalta se olikin ihan hyvä asia, sillä se sai tajuamaan, kuinka onnekas sitä itse onkaan.