Arvio: Kahden maailman tyttö

Kahden maailman tyttö kertoo nimensä mukaisesti tytöstä, joka elää kahdessa maailmassa. Toisessa maailmassa ovat perhe ja sukulaiset tiukkoine sääntöineen ja rajoituksineen ja toisessa ystävät, koulukaverit ja vapaus.

Tara on seitsemäntoistavuotias tyttö, jonka perhe on paennut Turkissa sijaitsevasta Kurdistanista Suomeen. Taran isä ja isoveli vahtivat tytön liikkumisia ja tarkistavat todella usein hänen kännykkänsä. Jos Tara on tehnyt heidän mielestään jotain pahaa, niin seurauksena on pahimmassa tapauksessa lyömistä ja potkimista. Kyseinen väkivalta on kunniaväkivaltaa, ja sitä Tara saa kestää kirjan edetessä usein. Isän ja isoveljen lisäksi Taraa pitävät silmällä useat sukulaiset, jotka raportoivat kotiväelle heti, jos Tara esimerkiksi liikkuu tuntemattomien poikien seurassa.

Aivan alistettu Tara ei kuitenkaan onneksi ole: kirjan edetessä hän nimittäin alkaa seurustella suomalaisen pojan kanssa ja pitää asian salassa perheeltään. Tämän lisäksi Tara ilmaisee haluttomuutensa mennä järjestetysti naimisiin jonkun hänelle tuntemattoman kolmikymppisen miehen kanssa.

Kirja on kirjoitettu käyttämällä nykyhetkeä ja takaumia. Kirja alkaa takaumaksi kirjoitetulla prologilla, jossa Taran veli uhkailee häntä. Varsinainen ensimmäinen luku kuitenkin tapahtuu nykyhetkessä, jossa Tara saapuu turvakotiin. Takaumien käyttö oli mielestäni hyvä keino kertoa Taran tarina, vaikka meninkin muutaman kerran sen takia hieman sekaisin tapahtumien kulusta.

En ollut ennen tämän kirjan lukemista lukenut muita Tiaisen teoksia, joten en tiennyt yhtään, mitä odottaa. Minun on myönnettävä, että olin lukenut kirjan takakannen jo aiemmin kirjastossa, mutta jätin sen kuitenkin sillä kertaa hyllyyn. Tätä kirja-arvostelua varten lukiessani huomasin, että Kahden maailman tyttö onkin mielenkiintoinen kirja, jonka aihe on lisäksi myös ajankohtainen.