Uusi näkökulma vanhalle klassikolle

Riina Katajavuoren romaani Wenla Männistö on hauska ja nopeatempoinen uudelleenkerronta Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, sijoitettuna nykypäivään. Kirjassa seurataan erityisesti tutun tarinan naisia; ihanan räväkkää 17-vuotiasta naapurintyttöä Wenla Männistöä sekä Jukolan poikien kuollutta äitiä Alli Jukolaa, joka kommentoi poikiensa tekemisiä pilvenreunalta. Oman äänensä saavat kuuluviin myös Wenlan kätilöäiti Marja Männistö sekä Harjun saunassa toimiva pesijä Kajsa Rajamäki.

Tarina seuraa naisten lisäksi tietenkin Jukolan veljesparvea, joita on Katajavuoren versiossa kolmea eri kansallisuutta ja kolmelle eri isälle. Välillä jopa tuntuu, että ainakin Wenla ja poikien äiti Alli kertovat omia tarinoitaan Jukolan poikien kautta. Kiinnostava lisä kirjaan on musiikki ja laulut, joita kirjassa käytetään erittäin hyvänä tarinankerrontakeinona.

Romaani alkaa vauhdikkaasti sekä veikeästi ja sama meininki jatkuu viimeiselle sivulle saakka. Kirjan kieli on suurilta osin puhekieltä ja tämä luo rennon ja lämpimän tunnelman. Katajavuori onnistuu niin naurattamaan kuin koskettamaankin lukijaa. Hauskan dialogin alla piilee synkempiäkin teemoja. Pidin erityisesti poikien kuolleen äidin Alli Jukolan näkökulmasta kerrotuista kohdista, joissa hän muistelee, pohdiskelee ja tunnustaa asioita elämästään.

Romaani on myös jokseenkin innostava kasvutarina. Niin kevytmielinen Wenla kuin yhteiskunnan ulkopuolelle tippuneet Jukolan veljeksetkin aikuistuvat. Katajavuori on onnistunut siirtämään Seitsemän veljeksen ikoniset hahmot saumattomasti nykypäivään. Wenla Männistö on nimenomaan hyvän mielen kirja. Se sopii niin nuorille kuin aikuisillekin, niille jotka ovat lukeneet Seitsemän veljestä ja niille jotka eivät ole. Sillä on tarjota jotain kaikille.